Vielä ne makaavat maassa vain koska kasvoivat siitä
Irrotettuna yhteydestä ei vihreyteen enää valo riitä
Sen annan hämärtyä, liekö tuo vielä noussutkaan
mitä tuostakin tulee, mitä rakentaisi ruumiista
tuleen sytyttää, turhuus sitä kuristaa
Kylmää vihmoo, hymyä ei saa milloinkaan
kaarnanpalat hilseilee, päivän kahdeksannentoista
pienemmät pannat, aamun aikaa julistaa
Ikkunan läpi nämä ajatukset pitää muistiin merkitä
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.