Vielä ne makaavat maassa vain koska kasvoivat siitä

Irrotettuna yhteydestä ei vihreyteen enää valo riitä

Sen annan hämärtyä, liekö tuo vielä noussutkaan

mitä tuostakin tulee, mitä rakentaisi ruumiista

tuleen sytyttää, turhuus sitä kuristaa

Kylmää vihmoo, hymyä ei saa milloinkaan

kaarnanpalat hilseilee, päivän kahdeksannentoista

pienemmät pannat, aamun aikaa julistaa

Ikkunan läpi nämä ajatukset pitää muistiin merkitä