Nuori vaimo sairatui ja oli kuolemaisillaanm. "Rakastan sinua niin paljon", hän kertoi aviomiehelleen. "En halua jättää sinua. Älä mene jälkeeni toisen naisen omaksi. Jos teet sen niin palaan aaveena ja aiheutan sinulle loputtomasti harmia.
Pian vaimo kuoli. Aviomies kunnioitti hänen toivomustaan kolmen kuukauden ajan, mutta tapasi sitten toisen naisen ja rakastui. He menivät kihloihin
Heti kihlautumisen jälkeen miehelle ilmestyi aave joka yö syyttäen häntä lupauksensa pettämisestä. Aave oli ovela. Se kertoi täsmälleen mitä miehen ja hänen uuden rakkaansa välillä oli tapahtunut. Aina kun mies antoi kihlatulleen lahjan, se kuvaili sen tarkasti. Se toisti jopa heidän päivisin käymänsä keskustelut ja tämä järkytti miestä niin paljon ettei hän saanut unta. Hänet neuvottiin kääntymään kylän lähellä asuvan zen mestarin puoleen. Lopulta, epätoivoissaan mies meni pyytämään tältä apua.
"Aiemmasta vaimostasi tuli aave ja hän tietää kaiken mitä teet", sanoi mestari. "Mitä tahansa sanot tai teet, mitä tahansa annat rakkaallesi, hän tietää sen. Hänen täytyy olla viisas aave. Sinun pitäisi arvostaa tuollaista henkeä. Seuraavan kerran kun se ilmestyy niin neuvottele sen kanssa. Kerro sille että hän tietää niin paljon että et voi salata häneltä mitään, ja että jos hän antaa vastauksen yhteen kysymykseen niin lupaat rikkoa kihlauksesi ja pysyä naimattomana.
"Mikä on se kysymys jonka kysyn häneltä?" Kysyi mies..
Mestari vastasi: "Ota kourallinen soijapapuja ja kysy häneltä kuinka monta papua sinulla on kädessäsi. Jos se ei pysty vastaamaan oikein niin tiedät että aave on vain mielikuvituksesi tuotetta ja ei vaivaa sinua enää."
Seuraavana yönä kun aave ilmestyi mies imarteli sitä ja sanoi sen tietävän kaiken.
"Tosiaankin," vastasi aave, "ja tiedän myös että puhuit tänään zen mestarin kanssa."
"No kun tiedät niin paljon," sanoi mies vaatien, "kerro montako papua minulla on kädessäni!"
Paikalla ei ollut enää aavetta vastaamaan kysymykseen.
Kasania pyydettiin toimittamaan erään provinssin hallitsijan hautajaiset.
Hän ei ollut aiemmin ollut tekemisissä ylimysten ja herrojen kanssa joten häntä jännitti. Seremonian alettua Kasanilla alkoi valua hiki.
Palattuaan hautajaisista hän kutsui oppilaansa koolle. Kasan tunnusti ettei hän ollut vielä valmis opettajaksi koska häneltä puuttui se varmuus isosta maailmasta joka oli hänelle eristäytyneessä temppeliympäristössä ominainen. Kasan erosi ja meni toisen mestarin oppilaaksi. Kahdeksan vuotta myöhemmin hän palasi aiempien oppilaidensa luo, valaistuneena.
Original push came form her. / Alkysysäys ideaan tuli häneltä (tarkastakaa blog/ check her blog fer' crissake).
: edited :
Seven line novel has been writen with the following guidelines.
1. A depiction of surroungings
2. Somebody does something.
3. Somebody says something.
4. Somebody says something.
5. A surprising turn.
6. Somebody does something.
7. A depiction of surroundings.
We landed on the point of a lifeless peninsula.
Spewing forth folk withered with illness and grief out of our Sky Craft.
“Should we put down anchor here?”, coughed the first child hopefully.
“Will we find comfort and could finally stay?” , he repeated for who knows how many times.
And rose up despite his disease-ridden body and was allowed to run beyond the cliffs laughing, nevertheless.
Captain forbade, gently but with a stern look, anybody else from descending the rope-ladder ashore.
The Sky Craft fled beyond the darkening clouds, sheltering him into their bosom, forlorn, before any cries for help.
*Snifff* But It's a beautiful world still... aint it.
I promised to put it up and this is the best t-slation I can come up with.
And I like it.
Edit (27/01/2010): But I did not like the spelling mystakes and "it/he misspellings" so I corrected them...actually a complete overhaul because the 1.0 version was utter *hit, enjoy ;)
