21.04.2012 - 09:34
Jalka puutuu
muistelen kuolleita noita
se meni äsken tuo noita
levyjä pitkin puupinon vartta
ei jaksa nostaa
vielä on tuota lunta
en kuitenkaan
ruotsiin autolla ja
jalkaisin takaisin
*tämän aamun rapuaruno on allekirjoittaneen kuulasta, tapu-tapu-kumarrus*
05.04.2012 - 11:21
hoh
ja huoh
oisin nukkunu vielä kauan
mutta kissa herätti ja oksensi viereen
tällä kertaa kuitenkaan ei ite tarvinu
pullajaot jatkukoon
tilanne oli korjaantunut
laitan teille molemmille
(Päivän Rapuarunoilija oli Lassi, *taputukset*)
23.12.2011 - 23:28
Isä
Ostit minulle pallon
ja veljelleni jota halasin
Yhdessä poseerasimme
keltainen ja punainen,
Reissussa tai kotona
hymyilin sinulle
Opetat minua toimimaan
pahalla ja hyvällä tavalla
Sinä ja minä kasvotusten
olen sinä ja hukassa
Missä ovat sanat
edes katseet eivät yllä silmiin
Rakastan sinua
vaikka olet niin samanlainen
06.10.2011 - 12:35
Onko se parhaimmillaankin lause joka jää kesken.
15.01.2011 - 15:55
Tonight
I was feeling kind of sad
Not the kind that you slit your wrist
I’ve tried that
It doesn’t work
If you don’t want to die
These trees they watch me go by
Are these trees the same ones
that watch over me tomorrow?
I would crawl across oceans of snow to reach me.
...*ittu*...haisee hyvälle.
30.12.2010 - 23:59
Well for this experiment I am writing about writing. More exactly writing a drabble about drabbles. Experiment is still apt a word for no else will do for now, probably never. That reminds me to remove the title as that is not counted in the hundred words. Short and sweet it should be, but still invoke a sense of completeness. To go for a novel's worth of meaning with as much brevity as artistically possible. To spawn a seed so large that it will envelop the room and contain within the world with all its wondrous odors and noise.
As the title says I tested the online version of the write or die program. The results hmm... judge for yourself.

26.12.2010 - 06:20
79. Suitsukeastia
Nagasakilainen nainen nimeltään Kame oli yksi harvoista japanilaisista suitsukkeastioiden tekijöistä. Tämän tapaiset astiat olivat kädentyön näytteitä joita käytettiin yleensä teehuoneessa tai perheen pyhätössä.
Kamen, jonka isä oli ennen häntä ollut samassa ammatissa, oli mielistynyt väkijuomiin. Hän myös tupakoi ja oli tekemisissä miesten kanssa koko ajan. Aina kun hän sai kokoon hieman rahaa hän järjesti pidot kutsuen taiteilijoita, runoilijoita, puuseppiä, työmiehiä ja kaikensortin ja ammattien miehiä vieraakseen. Heidän seurassa hän paranteli astiamallejaan.
Kame oli erittäin hidas työssään, mutta kun se oli valmis oli se aina eittämättä mestariteos. Hänen astioitaan arvostettiin sellaisissa kodeissa joiden naisväki ei koskaan juonut, polttanut tai seurustellut miesten kanssa vapaamuotoisesti.
Nagasakin pormestari tilasi Kamelta suitsukeastian itselleen. Hän viivytteli työn tekoa kunnes lähes puoli vuotta oli kulunut. Tämän jälkeen pormestari, joka oli tällä välin saanut nimityksen kaukaiseen kaupunkiin, saapui vierailemaan hänen luonaan. Hän kehotti Kamea aloittamaan astian valmistuksen.
Lopulta inspiraation iskiessä Kame valoi suitsukeastian. Kun se oli valmis hän asetti sen pöydälle. Hän tarkasteli sitä pitkään ja hartaasti. Hän poltti ja joi sen kanssa kuin se olisi ollut hänen seuranaan. Hän tutkiskeli sitä koko päivän tällä tavalla.
Lopulta Kame nosti vasaransa ja löi sen kappaleiksi. Hän ymmärsi ettei se ollut hänen mielensä vaatima täydellinen luomus.
23.12.2010 - 02:50
78. Todellinen Vauraus
Eräs rikas mies pyysi Sengaita kirjoittamaan jotain perheensä vaurauden ja menestyksen säilyttämisestä että tämä viesti kulkisi sukupolvelta toiselle.
Sengai otti ison paperiarkin ja kirjoitti: "Isä kuolee, poika kuolee, pojanpoika kuolee."
Rikas mies hurjistui. "Pyysin sinua kirjoittamaan jotain pysyvää perheeni onneksi! Miksi lasket tällä tavalla leikkiä vakavasta asiasta?"
"En leikittele," selitti Sengai. " Jos poikasi sattuisi kuolemaan ennen sinua sinä surisit sitä paljon. Jos pojanpoikasi sattuisi kuolemaan ennen poikaasi; teidän molempien sydämet särkyisivät. Jos sinun perheesi, sukupolvelta toiselle, nukkuu pois siinä järjestyksessä kuin nyt kirjoitin, on se luonnollinen elämän kulku. Tätä kutsuisin todelliseksi vauraudeksi."
19.12.2010 - 09:26
77. Ei Mieltymystä Tuhkaan
Zengetsu, T'ang dynastian aikainen mestari, kirjoitti seuraavan ohjeina oppilailleen:
Todellisen Zen opiskelijan tapa on elää maailmassa kuitenkaan muodostamatta mieltymystä maailman tuhkaan.
Kun näet hyviä tekoja tehtävän kannusta itseäsi seuraamaan tekijän esimerkkiä. Kuullessasi jonkun toisen virheestä, neuvo itseäsi olemaan toistamatta sitä.
Vaikka olisit yksin pimeässä huoneessa, ole kuin olisit ylevän vieraan seurassa. Osoita tuntetasi, mutta elä enempää kuin on ominaista todelliselle luonnollesi.
Köyhyys on aarteesi. Älä ikinä vaihda sitä helppoon elämään.
Ihminen voi vaikuttaa tyhmältä olematta sellainen. Hän saattaa vain vaalia viisauttaan varoen.
Hyveet ovat itsekurin hedelmiä ja eivät tipu taivaasta itsestään niinkuin vesi tai lumi.
Vaatimattomuus on kaikkien hyveiden perusta. Anna naapureidesi löytää sinut sen sijasta että toisit itsesi heille tunnetuksi.
Jalomielinen sydän ei koskaan vaadi itseään esille. Sen sanat ovat harvinaisia kuin jalokivet, harvoin ilmaistuja ja erittäin arvokkaita.
Vilpittömälle oppilaalle jokainen päivä on onnekas päivä. Aika kuluu, mutta hän ei koskaan jää jälkeen. Häntä eivät liikuta kunnia tai häpeä.
Rajoita itseäsi, älä ikinä muita. Älä keskustele oikeasta ja väärästä.
Jotkut asiat joita nykyään pidetään oikeina, on uskottu olevan väärin useiden sukupolvien ajan. Koska oikeamielisyyden arvon tunnistamiseen voi kulua vuosisaroja ei ole mitään tarvettaa janota välitöntä ymmärrystä.
Elä tarkoituksenmukaisesti ja jätä tuloksien määrittely universumin suuren lain harteille. Vietä jokaista päivää rauhallisesti mietiskellen.
16.12.2010 - 09:13
76. Kivinen Mieli
Hogen, eräs kiinalainen zen opettaja, eli yksinään pienessä temppelissä maaseudulla. Eräänä päivänä neljä vaeltajamunkkia saapui hänen luokseen ja pyysi lupaa sytyttää nuotion hänen pihalleen omaksi lämmikkekseensä.
Kun he olivat rakentamassa nuotiota, Hogen kuuli heidän riitälevän subjektiivisuudesta ja objektiivisuudesta. Hän liittyi heidän seuraansa ja sanoi: "Tuossa on suuri kivi. Onko se teistä mielenne sisä- vai ulkopuolella?"
Yksi munkeista vastasi: "Buddhalaisesta näkökulmasta ajatellellen kaikki asiat ovat ajatuksien esineellistämiä, joten sanoisin että kivi on mieleni sisällä."
"Pääsi täytyy tuntua raskaalta," Hogen huomautti, "jos kannat tuollaista kiveä mielessäsi."
13.12.2010 - 09:04
75. Maltti
Eräs Zen oppilas saapui Bankein puheille ja valitti: "Mestari, minulla on maltiton mielenlaatu. Kuinka voisin parantaa sitä?"
"Sinussa on siis jotain eriskummallista," vastasi Bankei. "Näytä minulle mitä sinulla on."
"Juuri nyt en voi näyttää sitä sinulle," toinen vastasi.
"Milloin sitten voit näyttää minulle?" kysyi Bankei.
"Se tapahtuu odottamattomasti," oppilas vastasi.
"Sitten," Bankei päätteli, "sen täytyy olla jotain joka ei ole sinun luonnollesi ominaista. Jos se olisi, voisit näyttää sen minulle milloin tahansa. Syntyessäsi et omannut sitä ja sinun vanhempasi eivät sitä sinulle antaneet. Pohdiskeleppa tätä."
10.12.2010 - 08:42
74. Todellinen Tapojen Parannus
Ryokan oli omistanut elämänsä Zenin tutkiskelulle. Eräänä päivänä hän sai kuulla että hänen veljenpoikansa, sukulaisten nuhteluista huolimatta, käytti rahojaan kurtisaanin palveluksien ostamiseen. Koska veljenpoika oli ottanut Ryokanin paikan perheen omaisuuden hallitsijana ja nyt tämä omaisuus oli vaarassa tulla haaskatuksi, sukulaiset pyysivät Ryokania tekemään jotain asian hyväksi.
Ryokan oli matkustanut pitkän matkan vieraillakseen veljenpoikansa luona, jota hän ei ollut nähnyt moneen vuoteen. Veljenpoika vaikutti ilahtuneelta saadessaan tavata setänsä jälleen ja pyysi tätä jäämään yökylään.
Ryokan istui meditoiden koko yön. Ollessaan aikeissa lähteä aamulla hän sanoi nuorelle miehelle: "Minun täytyy olla tulossa vanhaksi kun käteni vapisevat näin paljon. Auttaisitko minua sitomaan sandaalini nauhat?"
Veljenpoika auttoi häntä kernaasti."Kiitos," sanoi Ryokan lopuksi, "Näethän, ihminen vanhenee ja tulee heikommaksi päivä päivältä. Pidä hyvää huolta itsestäsi." Sitten Ryokan lähti mainitsematta sanaakaan kurtisaanista tai sukulaisten valituksista. Mutta siitä aamusta lähtien veljenpoika lopetti omaisuuden haaskaamisen.
21.11.2010 - 02:25
Sinä
Sinä niityllä
Lasket täydellisen peilikuvasi
Olet varjon
Suuhun nainen ajan
Lasket olevaisuuden suuhun
Nainen itsessäsi
Ajan olevaisuuden vihreä peilikuvasi
Käsilläsi helmiä niityllä
Lasket
Olet
Niityllä
Vihreä
Peilikuvasi nainen varjon vihreä
Itsessäsi sinä ja helmiä
Ajan
Suuhun
Vihreä
Ja
Käsilläsi lasket
Lasket käsilläsi varjon suuhun
Sinä olet vihreä
Ja nainen
Olevaisuuden niityllä
Lasket käsilläsi ajan
Peilikuvasi helmiä
Varjon suuhun
Olet itsessäsi täydellinen
Olet niityllä
Ja peilikuvasi
Sinä olet vihreä nainen olevaisuuden niityllä
Lasket käsilläsi ajan helmiä varjon suuhun
Olet itsessäsi täydellinen ja peilikuvasi
[Ja se lauloi viimeistä säkeistöä kunnen en jaksanut enää kuunnella ja käperryin uneen]
|
Kirjoittaja
...kommunikaation suoni pulppuaa tyhjille kiville sanoilla jotka jäivät huulien välille... - Yksi Alku
Kannattaa aloittaa selaaminen Cave ab homine unius libri osiosta, lukeaksesi runojani tai kirjoituksiani.
Wordexpanding osiossa jammailen sanansäilällä Marcon kanssa turinoilla/tarinoilla/taruilla.
Loppu blogista on enemmän tai vähemmän pässeilyä/outoilua/maistissa kirjoitettua. (Kuten Antti on paska-jätkä osiota, jota ei kannata lukea ja suurimman osan olen siitä vielä vohkinut toisesta osoitteesta.)
Tehkää hyvin!
Ville Moilanen, 2006-2010.
Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006
Sivuihin liittymättömiä mielihaluja. (linkkejä)
Ajatelma
- Why do writers write? Because it isn't there. Thomas Berger -
I am a poet and thus own no allegiance but self.
Unikuvia
Tajunnanvirtaa ja unikuvia. Siellä välistä minä irvistän.
Lue minun unikirjaani. Jätä viesti unikirjaani. | |
Sponsorit (klik,klik,heh)
|