Jalka puutuu

muistelen kuolleita noita

se meni äsken tuo noita

levyjä pitkin puupinon vartta

ei jaksa nostaa

vielä on tuota lunta

en kuitenkaan

ruotsiin autolla ja

jalkaisin takaisin

*tämän aamun rapuaruno on allekirjoittaneen kuulasta, tapu-tapu-kumarrus*

hoh
ja huoh
oisin nukkunu vielä kauan
mutta kissa herätti ja oksensi viereen
tällä kertaa kuitenkaan ei ite tarvinu
pullajaot jatkukoon
tilanne oli korjaantunut
laitan teille molemmille

(Päivän Rapuarunoilija oli Lassi, *taputukset*)

Isä

Ostit minulle pallon

ja veljelleni jota halasin

Yhdessä poseerasimme

keltainen ja punainen,

Reissussa tai kotona

hymyilin sinulle

Opetat minua toimimaan

pahalla ja hyvällä tavalla

Sinä ja minä kasvotusten

olen sinä ja hukassa

Missä ovat sanat

edes katseet eivät yllä silmiin

Rakastan sinua

vaikka olet niin samanlainen

Onko se parhaimmillaankin lause joka jää kesken.

Tonight

I was feeling kind of sad

Not the kind that you slit your wrist

I’ve tried that

It doesn’t work

If you don’t want to die

These trees they watch me go by

Are these trees the same ones

that watch over me tomorrow?

I would crawl across oceans of snow to reach me.

...*ittu*...haisee hyvälle.

Well for this experiment I am writing about writing. More exactly writing a drabble about drabbles. Experiment is still apt a word for no else will do for now, probably never. That reminds me to remove the title as that is not counted in the hundred words. Short and sweet it should be, but still invoke a sense of completeness. To go for a novel's worth of meaning with as much brevity as artistically possible. To spawn a seed so large that it will envelop the room and contain within the world with all its wondrous odors and noise.

As the title says I tested the online version of the write or die program. The results hmm... judge for yourself.

79.   Suitsukeastia

Nagasakilainen nainen nimeltään Kame oli yksi harvoista japanilaisista suitsukkeastioiden tekijöistä. Tämän tapaiset astiat olivat kädentyön näytteitä joita käytettiin yleensä teehuoneessa tai perheen pyhätössä. 

Kamen, jonka isä oli ennen häntä ollut samassa ammatissa, oli mielistynyt väkijuomiin. Hän myös tupakoi ja oli tekemisissä miesten kanssa koko ajan. Aina kun hän sai kokoon hieman rahaa hän järjesti pidot kutsuen taiteilijoita, runoilijoita, puuseppiä, työmiehiä ja kaikensortin ja ammattien miehiä vieraakseen. Heidän seurassa hän paranteli astiamallejaan. 

Kame oli erittäin hidas työssään, mutta kun se oli valmis oli se aina eittämättä mestariteos. Hänen astioitaan arvostettiin sellaisissa kodeissa joiden naisväki ei koskaan juonut, polttanut tai seurustellut miesten kanssa vapaamuotoisesti.

Nagasakin pormestari tilasi Kamelta suitsukeastian itselleen. Hän viivytteli työn tekoa kunnes lähes puoli vuotta oli kulunut. Tämän jälkeen pormestari, joka oli tällä välin saanut nimityksen kaukaiseen kaupunkiin, saapui vierailemaan hänen luonaan. Hän kehotti Kamea aloittamaan astian valmistuksen.

Lopulta inspiraation iskiessä Kame valoi suitsukeastian. Kun se oli valmis hän asetti sen pöydälle. Hän tarkasteli sitä pitkään ja hartaasti. Hän poltti ja joi sen kanssa kuin se olisi ollut hänen seuranaan. Hän tutkiskeli sitä koko päivän tällä tavalla.

Lopulta Kame nosti vasaransa ja löi sen kappaleiksi. Hän ymmärsi ettei se ollut hänen mielensä vaatima täydellinen luomus.

78.   Todellinen Vauraus

Eräs rikas mies pyysi Sengaita kirjoittamaan jotain perheensä vaurauden ja menestyksen säilyttämisestä että tämä viesti kulkisi sukupolvelta toiselle.

Sengai otti ison paperiarkin ja kirjoitti: "Isä kuolee, poika kuolee, pojanpoika kuolee."

Rikas mies hurjistui. "Pyysin sinua kirjoittamaan jotain pysyvää perheeni onneksi! Miksi lasket tällä tavalla leikkiä vakavasta asiasta?"

"En leikittele," selitti Sengai. " Jos poikasi sattuisi kuolemaan ennen sinua sinä surisit sitä paljon. Jos pojanpoikasi sattuisi kuolemaan ennen poikaasi; teidän molempien sydämet särkyisivät. Jos sinun perheesi, sukupolvelta toiselle, nukkuu pois siinä järjestyksessä kuin nyt kirjoitin, on se luonnollinen elämän kulku. Tätä kutsuisin todelliseksi vauraudeksi."

77.   Ei Mieltymystä Tuhkaan

Zengetsu, T'ang dynastian aikainen mestari, kirjoitti seuraavan ohjeina oppilailleen:

Todellisen Zen opiskelijan tapa on elää maailmassa kuitenkaan muodostamatta mieltymystä maailman tuhkaan.

Kun näet hyviä tekoja tehtävän kannusta itseäsi seuraamaan tekijän esimerkkiä. Kuullessasi jonkun toisen virheestä, neuvo itseäsi olemaan toistamatta sitä.

Vaikka olisit yksin pimeässä huoneessa, ole kuin olisit ylevän vieraan seurassa. Osoita tuntetasi, mutta elä enempää kuin on ominaista todelliselle luonnollesi.

Köyhyys on aarteesi. Älä ikinä vaihda sitä helppoon elämään. 

Ihminen voi vaikuttaa tyhmältä olematta sellainen. Hän saattaa vain vaalia viisauttaan varoen.

Hyveet ovat itsekurin hedelmiä ja eivät tipu taivaasta itsestään niinkuin vesi tai lumi.

Vaatimattomuus on kaikkien hyveiden perusta. Anna naapureidesi löytää sinut sen sijasta että toisit itsesi heille tunnetuksi.

Jalomielinen sydän ei koskaan vaadi itseään esille. Sen sanat ovat harvinaisia kuin jalokivet, harvoin ilmaistuja ja erittäin arvokkaita.

Vilpittömälle oppilaalle jokainen päivä on onnekas päivä. Aika kuluu, mutta hän ei koskaan jää jälkeen. Häntä eivät liikuta kunnia tai häpeä.

Rajoita itseäsi, älä ikinä muita. Älä keskustele oikeasta ja väärästä.

Jotkut asiat joita nykyään pidetään oikeina, on uskottu olevan väärin useiden sukupolvien ajan. Koska oikeamielisyyden arvon tunnistamiseen voi kulua vuosisaroja ei ole mitään tarvettaa janota välitöntä ymmärrystä. 

Elä tarkoituksenmukaisesti ja jätä tuloksien määrittely universumin suuren lain harteille. Vietä jokaista päivää rauhallisesti mietiskellen.

76.   Kivinen Mieli

Hogen, eräs kiinalainen zen opettaja, eli yksinään pienessä temppelissä maaseudulla. Eräänä päivänä neljä vaeltajamunkkia saapui hänen luokseen ja pyysi lupaa sytyttää nuotion hänen pihalleen omaksi lämmikkekseensä.

Kun he olivat rakentamassa nuotiota, Hogen kuuli heidän riitälevän subjektiivisuudesta ja objektiivisuudesta. Hän liittyi heidän seuraansa ja sanoi: "Tuossa on suuri kivi. Onko se teistä mielenne sisä- vai ulkopuolella?"

Yksi munkeista vastasi: "Buddhalaisesta näkökulmasta ajatellellen kaikki asiat ovat ajatuksien esineellistämiä, joten sanoisin että kivi on mieleni sisällä." 

"Pääsi täytyy tuntua raskaalta," Hogen huomautti, "jos kannat tuollaista kiveä mielessäsi."

75.   Maltti

Eräs Zen oppilas saapui Bankein puheille ja valitti: "Mestari, minulla on maltiton mielenlaatu. Kuinka voisin parantaa sitä?"

"Sinussa on siis jotain eriskummallista," vastasi Bankei. "Näytä minulle mitä sinulla on."

"Juuri nyt en voi näyttää sitä sinulle," toinen vastasi.

"Milloin sitten voit näyttää minulle?" kysyi Bankei.

"Se tapahtuu odottamattomasti," oppilas vastasi.

"Sitten," Bankei päätteli, "sen täytyy olla jotain joka ei ole sinun luonnollesi ominaista. Jos se olisi, voisit näyttää sen minulle milloin tahansa. Syntyessäsi et omannut sitä ja sinun vanhempasi eivät sitä sinulle antaneet. Pohdiskeleppa tätä."

74.   Todellinen Tapojen Parannus

Ryokan oli omistanut elämänsä Zenin tutkiskelulle. Eräänä päivänä hän sai kuulla että hänen veljenpoikansa, sukulaisten nuhteluista huolimatta, käytti rahojaan kurtisaanin palveluksien ostamiseen. Koska veljenpoika oli ottanut Ryokanin paikan perheen omaisuuden hallitsijana ja nyt tämä omaisuus oli vaarassa tulla haaskatuksi, sukulaiset pyysivät Ryokania tekemään jotain asian hyväksi. 

Ryokan oli matkustanut pitkän matkan vieraillakseen veljenpoikansa luona, jota hän ei ollut nähnyt moneen vuoteen. Veljenpoika vaikutti ilahtuneelta saadessaan tavata setänsä jälleen ja pyysi tätä jäämään yökylään. 

Ryokan istui meditoiden koko yön. Ollessaan aikeissa lähteä aamulla hän sanoi nuorelle miehelle: "Minun täytyy olla tulossa vanhaksi kun käteni vapisevat näin paljon. Auttaisitko minua sitomaan sandaalini nauhat?"

Veljenpoika auttoi häntä kernaasti."Kiitos," sanoi Ryokan lopuksi, "Näethän, ihminen vanhenee ja tulee heikommaksi päivä päivältä. Pidä hyvää huolta itsestäsi." Sitten Ryokan lähti mainitsematta sanaakaan kurtisaanista tai sukulaisten valituksista. Mutta siitä aamusta lähtien veljenpoika lopetti omaisuuden haaskaamisen.

Sinä

Sinä niityllä

Lasket täydellisen peilikuvasi

Olet varjon

Suuhun nainen ajan

Lasket olevaisuuden suuhun

Nainen itsessäsi

Ajan olevaisuuden vihreä peilikuvasi

Käsilläsi helmiä niityllä

Lasket

Olet

Niityllä

Vihreä

Peilikuvasi nainen varjon vihreä

Itsessäsi sinä ja helmiä

Ajan

Suuhun

Vihreä

Ja

Käsilläsi lasket

Lasket käsilläsi varjon suuhun

Sinä olet vihreä

Ja nainen

Olevaisuuden niityllä

Lasket käsilläsi ajan

Peilikuvasi helmiä

Varjon suuhun

Olet itsessäsi täydellinen

Olet niityllä

Ja peilikuvasi

Sinä olet vihreä nainen olevaisuuden niityllä

Lasket käsilläsi ajan helmiä varjon suuhun

Olet itsessäsi täydellinen ja peilikuvasi

[Ja se lauloi viimeistä säkeistöä kunnen en jaksanut enää kuunnella ja käperryin uneen]