"Syö ilmaa. Se maistuu kuparilta. Katso pimeyttä. Jossa aikoinaan tanssivat neidot. Huutelivat nekin harmaat kuusen oksat; nöyrtyvät kohti porstuan vadelmapensaita mehiläisineen. Arkkujen päällä istuvat. Eivät enää luonamme."

 

Screenshot%284%29.jpg

 

Penne sielustasi,

hymyilee mainoksen setä.

 

Kumarra.

 

Ja kuitenkin ajetaan pihaan, katsotaan pitkään näitä mantuja. Joilla isoisämme ja -äitimme vetivät lunta pitkin kiroilemalla leipää.

 

Tämä ei ole heidän kesämökkinsä. Vaan kotinsa ja sydämmein hehku, jonne saa palata. Pitää palata aina.

Haudalle. Tänäänkin. Muistan naapurin vanhan miehen, joka on unohtanut lapsuutensa.

 

Ei ne enää nuo vanhukset kotoaan halua lähteä. Huutaa että antakaa muistaa jotain 15. vuoden takaa.

 

Ja lasketaan taas tomumaja, ihminen. Sielunjättö mätänemään.

Elegiaan ei taivu karvas kansa. Tänne ei tultu anteeksi pyytelemään.

 

Lyhyellä sanalla. Perkele et rupea. Älä usko, kuin kaikkivaltiaaseen.

 

Kukaan ei kuole. Olemme kuiskaus lapsiemme veressä.

_____________________________________________________

Olen olen olen varma että isäni suku allekirjoittaisi tämän kappaleen, ovat iskelmäihmisiä.

Ja tämä on Raunon laulu. Pikkuveli, joka jätettiin taakse.Kiitos opetuksesta.

Hän tärisi. Veljet kävi luona ja sääli.