11.   Shunkain Tarina


Erittäin kaunis Shunkai joka tunnettiin toiselta nimeltä "Suzu" joutui nuorella iällä naimisiin vastoin tahtoaan. Myöhemmi avioliiton loputtua hän meni yliopistoon opiskelemaan filosofiaa. 

Shunkain nähdessään häneen rakastui välittömästi. Lisäksi; hänkin rakastui nopeasti. Rakkaus oli hänen muassaan yliopistolla ja jälkeenpäin kun filosofia ei ollut tyydyttänyt häntä ja hänen vieraillessaan zen temppelissä, rakastuivat zen oppilaat häneen. Shunkain koko elämä oli rakkautta tulvillaan.

Viimein Kiotossa hänestä tuli aidosti zen oppilas. Hänen oppiveljensä Kenninin matala-temppelissä ylistivät hänen vakaumustaan. Yksi heistä osoittautui ystävälliseksi sieluksi ja avusti häntä kohti zen-oppien ymmärtämistä.

Kenninin apotti, Mokurai, Hiljainen Ukkonen oli ankara. Hän noudatti sääntöjä ja odotti muiden pappien tekevän samoin. Nykyaikaiset papit olivat menettäneet uskoaan Buddhaa kohtaan jahdatakseen hameita. Mokurailla oli tapana ajaa naiset pois temppelistä silloin kun hän heitä löysi, mutta näytti siltä että mitä enemmän hän "vaimoja" lakaisi ulos niin sitä enemmän niitä tuli takaisin.

Tässä nimenomaisessa temppelissä oli ylipapin vaimo tullut kateelliseksi Shunkain omistautumisesta ja kauneudesta. Oppilaiden ylistys hänen vakavasta zen opiskelustaan sai vaimon vääntelehtimään ja kutiamaan. Lopulta hän alkoi levittää huhua Shunkaista ja tämän "nuoresta miehestä" joka oli hänen "ystävänsä". Sen seuraksena mies erotettiin ja Shunkai poistettiin temppelistä.

"Olen saattanut erehtyä rakastamaan," ajatteli Shunkai, "mutta papin vaimo ei myöskään tule jäämään temppeliin jos ystävääni kohdellaan näin epäoikeudenmukaisesti."

Shunkai tuli samana iltana kerosiinisäiliön kanssa viisisataa vuotta vanhan temppelin luo ja poltti sen maan tasalle. Aamulla poliisit tavoittivat hänet.

Nuori asianajaja kiinnostui hänestä ja pyrki keventämään hänen tuomiotaan. "Älä avusta minua.", hän sanoi miehelle. "Saatan päätyä tekemään uudelleen jotain sellaista josta minut vangitaan."

Lopultakin seitsemän vuoden tuomion kärsittyään Shunkai vapautettiin vankilasta; tänä aikana 60-vuotias vanginvartija oli rakastunut häneen.

Mutta nyt häntä pidettiiin "häkkilintuna". Kukaan ei halunnut tulla yhdistetyksi häneen. Jopa Zen opiskelijat, joiden oletetaan uskovan valaistukseen tässä elemässä ja ruumissa, karttoivat häntä.

Shunkai ymmärsi että Zen on aivan eri asia kuin Zeniä opiskelevat. Hänen sukulaisensa eivät halunneet olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Hänestä tuli köyhä, heikko ja sairas.

Hän tapasi Shinshu-papin joka opetti hänelle rakastavan Buddhan nimen ja tästä Shunkai löysi jonkin verran lohtua ja mielenrauhaa. Hän nukkui pois ollessaan vielä erittäin kaunis ja tuskin kolmenkymmenen.

Hän kirjoitti oman tarinansa epätoivoisena yrityksenä elättää itsensä ja kertoi osan siitä eräälle naiskirjailijalle. Näin se tavoitti Japanin kansan.

Ne jotka hylkäsivät Shunkain, ne jotka parjasivat ja vihasivat häntä, lukivat nyt hänen elämäntarinansa katumuksesta kyynelehtien.

[Edit: korjattu versio, alkuperäinen julkaistu 13.6.-06]