15.   Shoun & Hänen Äitinsä

Shounista tuli Soto Zenin opettaja. Vielä hänen oppilasaikanaan hänen isänsä kuoli jättäen hänet huolehtimaan vanhasta äidistään. 

Aina mennessään meditointi saliin Shoun otti äitinsä mukaan. Koska äiti oli hänen mukanaan  hän ei voinut majoittua muiden munkkien seuraan vieraillessaan luostareissa. Joten hän rakensi pienen talon äidilleen huolehtiakseen hänestä siellä. Hän kopioi sutria, Buddhalaisia opinkappaleita ja sai tällä tavalla muutaman kolikon ruokaa varten.

Kun Shoun osti kalaa äidilleen ihmiset pilkkasivat häntä, koska pappien ei ollut lupa syödä kalaa. Mutta Shoun ei välittänyt. Hänen äitinsä kuitenkin loukkaantui nähdessään toisten nauravan pojalleen. Lopulta hän sanoi Shounille:" Taidan ryhtyä nunnaksi. Minäkin voin olla kasvissyöjä." Hän teki niin ja he opiskelivat yhdessä.

Shoun piti musiikista hyvin paljon ja oli mestarillinen soittamaan harppua, jota hänen äitinsäkin osasi soittaa. Täysikuun aikaan heillä oli tapana soittaa yhdessä. Eräänä iltana nuori nainen kulki heidän talonsa ohi ja kuuli soiton. Syvästi liikuttuneenä tämä kutsui Shounin vieraakseen seuraavana iltana soittamaan. Tämä hyväksyi kutsun. Muutama päivä myöhemmin hän tapasi nuoren naisen kadulla ja kiitti tätä tämän vieraanvaraisuudesta. Muut nauroivat hänelle. Häne oli vieraillut katunaisen luona.

Eräänä päivänä Shoun lähti kaukaiseen temppeliin luennoimaan. Hän palasi parin kuukauden kuluttua ja sai kuulla että hänen äitinsä oli kuollut. Ystävät eivät olleet tienneet miten tavoittaa häntä joten hautajaiset olivat käynnissä.

Shoun käveli paikalle ja löi arkkua sauvallaan. "Äiti, sinun poikasi on palannut," hän sanoi.

"Olen iloinen siitä että olet palannut, poika," hän vastasi äitinsä puolesta.

"Kyllä, minäkin olen iloinen," Shoun vastasi. Sitten hän julisti kaikille ympärillään: " Hautajaisseremonia on ohi. Voitte polttaa ruumiin."

Kun Shoun oli tullut vanhaksi hän tiesi loppunsa lähestyvän. Hän pyysi oppilaitaan kerääntymään ympärilleen kertoen että hän olisi kuolemassa keskipäivällä. Polttaessaan suitsuketta äitinsä ja entisen opettajansa kuvien edessä, hän kirjoitti runon:

Viisikymmentäkuusi vuotta elin niin hyin kuin kykenin,
Kulkien tietäni tässä maailmassa.
Nyt sade on loppunut, pilvet kaikkoavat,
Sinisellä taivaalla on täysikuu.

Hänen oppilaansa kerääntyivät hänen ympärilleen sutria lausuen ja Shoun menehtyi rukouksen aikana.