Hän astuu rinnallesi ja laskee käden haavaan.
Haava vuotaa maahan.
Kerro.
Oltiin keräämässä maalla kaikenlaista paskaa mitä oli kertynyt pientareille, sukuriitojen ja kuolemien ja itsemurhien jälkeen.
Lumessa oli jäätyneitä peltipurkkeja.
Niiden lomaan oli kiertynyt lasinsiruja.
Niitä nostaessa nousivat routaiset höyhenet.
Ja mätä alkoi haisemaan.
On palelleet sormet pakkasessa puhjennutta rengasta vaihtaessa.
Hän istuu viereesi ja laskee käden vaihdekepille.
Hiljaa ne alkaa sormet palelemaan taas.
Vaihdetaan hanskoja.
Radio soi. Ja sormet lomittuu.
Lyötiin lujaa. Löin takaisin lujempaa. Epäreilusti
Ja sitten se ovi avautui.
Kamaraan kompastui.
EN.
En. en. en. en.
jaksa enää sinun... kanssasi puhua.
olet nyt viime aikoina ollut niin hankala.
Tiedän. Ja olen. Ja tulen olemaan.
Puhumista seinille jotka aikovat hukuttaa itsensä
Muistatko kun nostettiin se pyörä sillä tavalla ylös siihen pukille, että voitiin pyöräyttää se ketju paikalleen?
En minäkään.
Karkaistuminen kosketuksen äärellä
Kelluu kyynel
elää muisto
pettää polku
palaa tuli
kulkee henki
_________________________________
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.