Sinertävät huulet anelevat, toiset on kirves jo vaientanut ainiaaksi.

Kädet ulottuvat täristen läpi puun hakien apua tai armoa.

Ovi on auki vain pimeyteen ja askeleet kaikuu selän takaa tuomion lailla.

Hamara murskaa kallon ja pirtti hiljenee tappajan mieleisellä tavalla.


Penkki narahtaa kun pitkätukkainen soturi hakee kasvoistaan itseään.

Vain hetken. Kalma korjatkoon, tulkoon kaikki ihmettelemään rajoja.

Hengitys tasaantuu ja mielen hnífur terävöityy uhan painon etunenässä.

Öljyt sekoittuvat toisiinsa kun tuohi ne yhdistää. Veitsellä leikkaa omaa leppää kädestä.


Ulkona odottavat jäppiset hengittävät huurua ja katsovat miestä inhoten.

Se ärjyy kuin susi ja hyökkää sylkien; polkien lunta sinisessä valossa.

Nyrkki maistaa kasvoja ja turkiskenkä kylkeä kunnes yksikään ei enää liiku.

Enemmistö pupillasta juoksee taloon, mutta muutama seuraa. Niin kuin aina.


Heidän on hankalampi seurata. Ne jotka jäivät lämpöön, ovat merkityksettömiä.

Ne jotka seuraavat eivät ole mitään. Vähemmän. Pelkuria seuraava leimaa itsensä.

Tanssiin ei tarvitse ryhtyä, mutta kun olette tulleet tänne asti, niin näytän kyllä.

Osma syököön uskottomat.


somnium.jpg

___________________________________________

"Työni ei ole tärkeää. Minun. Ei ole väärinkäsityksiä. Pysäyttäkää jos pystytte. Se on tehtävä."