Kertoi minulle surustaan, sivulauseessa ehkäpä

tämä Muusa jonka vuoksi

en tekisi mitään

en olisi mitään

kuin

 

Ja tämäkin on valhe

 

en tarvitse ketään, en ansaitse ketään

 

Ja juurikin siksi laulan onnesta kesäiselle kuunnousulle

Joka on minun. Minun.

 

Avautuvat silmät ja perhoset

vatsassani ratsastavat auringonlaskuun.

 

Pitkin ruohoa kulkevat kynnet raahaavat minut autioon taloon

Jota ei enää ole.

 

Äänet jatkuvat ikuisuuteen

Ja Hän on silti siinä, seuraten maailmanpiirin kehyksiä