Kertoi minulle surustaan, sivulauseessa ehkäpä
tämä Muusa jonka vuoksi
en tekisi mitään
en olisi mitään
kuin
Ja tämäkin on valhe
en tarvitse ketään, en ansaitse ketään
Ja juurikin siksi laulan onnesta kesäiselle kuunnousulle
Joka on minun. Minun.
Avautuvat silmät ja perhoset
vatsassani ratsastavat auringonlaskuun.
Pitkin ruohoa kulkevat kynnet raahaavat minut autioon taloon
Jota ei enää ole.
Äänet jatkuvat ikuisuuteen
Ja Hän on silti siinä, seuraten maailmanpiirin kehyksiä
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.