03.jpg

 

Lähtisikö se tällä äänellä, tämän sillan alta tuossa nuhteessa?

Sen sijaan riekkuuko se koivun oksalla siivetönnä lentävä.

Astuuko se matalasta ovesta ja hiljaisuuden ottaa ja hengittää.

Paloittelee kielen lihat omasta kädestä vasten jäntein.

 

Salaa suksivarastojen takaa saa mustia kiviä.

Niillä ei pellon yli kuljeta.

Osaisitko huutaa lujaa silloin kun tarvitaan?

Mitä se silloin merkitsee, kun piirtää viivaa jonka syö.

Tule lie tuo valmiiksi koskaan.

 

Tästä se perkele on kiinni ja tullut puremaan.

Ja aina tulee puremaan. Ei millään hyvällä, mutta on sillä näläkä.

 

Se on...

Mitä te teette oikein toisillenne?

Etijäiset lämpivän veden kahlaajat. Hukuttajat polkevat.

 

Piirrä se rintaasi. Viillä syvältä. Muista hyvällä.

 

Mutta vain kun on sen aika. Vain kun siitä seuraa onni.

Mikään ei ole turhaa. Kaikki on sallittua.

Jopa raivo.

Jopa myötätunto.

 

Perkele.

 

___________________________________

“This is. And thou art. There is no safety. There is no end. The word must be heard in silence. There must be darkness to see the stars. The dance is always danced above the hollow place, above the terrible abyss.”
Ursula K. Le Guin, The Farthest Shore