Portaat jatkuivat ja jatkuivat ja jatkuivat. Ylöspäin silmänkantamattomiin setripuisia portaita rautaisine kaiteineen. Jokainen kaiteiden yksityiskohta koristeltuna Kultaisin ja hopeisin kohokuvioin ja upotuksin. Hadadrimmon kapusi portaita ja tähyili kohti seuraavaa ovea. Se näytti samanlaiselta kuin aiemmatkin heidän ohittamansa. Ylenpalttisesti koristeltu ja puuseppien taitavasti sovittamana oviaukkoon vaskisine sinkilöineen ja rautaisine nauloineen. Hän katsoi alaspäin ja näki kaukana eteisalkovin lattian. Alhaalla heidän sisääntullessaan oli ollut vain portaat. Ei mitään muita reittejä kuin portti josta he olivat tulleet ja ... portaat. Ensimmäisen oven kohdalla he olivat pysähtyneet ja Hadadrimmonin aikoessa avata sitä oli Iddharta sanonut, " Ei liene kohteliasta kokea tuntemattoman isäntämme ovia ennen kuin olemme asianmukaisesti ilmoittaneet saapumisemme "

" Olet tietysti oikeassa. "

Siispä Hadadrimmon oli kohottanut äänensä ja ilmoittanut heidät Hadadrimmon Jahatin pojan ja vaimonsa Iddhartan saapuneiksi. He odottivat hetken saamatta vastausta. Hadadrimmon toisti ilmoituksensa ja taas he odottivat. Tornin sisällä oli kylmä ja ainoa valo tihkusi pienistä aukoista muurin seinissä. Iddharta katsoi kysyvästi tarkkaan kuuntelevaa miestään ja laski kätensä oven salvalle. Samassa Hadadrimmon kuiskasi, " Kuulin jotain ylempää, aivan kuin vastauksen huutoomme. Mennään, isäntämme odottaa! "
He alkoivat kiivetä. Antaessaan katseensa viipyä portaikon alimmassa ovessa Iddharta näki että tämänkin koristeita oli pahoinpidelty. Mahdollisesti siltä kohtaa jossa oli lukenut tornin omistajan nimi.

   Iddharta ohitti Hadadrimmonin portaissa ja nykäisi tätä samalla kaavun liepeestä, " Jospa kutsuisit uudelleen. Alan jo arvella että torni on hylätty ja sinä kuulit vain oman äänesi kaiun. "
" Meidän täytyy olla kärsivällisiä, sillä nyt olen varmistunut siitä että olemme temppelin tornissa. Ja hän joka täällä asuu ottaa meidät avosylin vastaan. ", hurmos kihelmöi miehen äänen pinnan alla saaden sen värähtelemään innostuksesta.
Hadadrimmon kiihdytti askeliaan ja nousi kaksi porrasta jokaisella askeleella. Iddharta pysyi silti nuorempana helposti miehen tahdissa mukana.
" Miten on mahdollista että tornin perusta olevi täällä eikä ... " , hän antoi äänensä painua kuulumattomiin ettei loukkaisi miestään uudelleen niinkuin oli tehnyt alhaalla portilla.
"Tämä on kuninkaan torni, sieluni kautta olen siitä varma. Tämä torni oli ja on temppelin korkein, mutta sen ykseydestä erotettu! ", Hadadrimmon huokaisi melkein puuskuttaen.
" Meidän ei tarvinne avata ovia matkalla, niissä on vain herramme huoneita. Ylhäällä isännän luokse saapuissamme vastaukset vaatetaan yllemme kuin hienoin silkki. "
Näin sanottuaan he riensivät ylös seetriportaita odotuksia täynnä. Kumpainenkin omiansa sisämmässään..

   Matka oli pitkä, pidempi kuin minkään portaikon pitäisi olla. Yhä he jatkoivat matkaansa samalla kun auringon valo alkoi haipua muurin aukoista. Siksikö että yö oli tulossa vai muista syistä ei ole tiedossa. Hadadrimmonia alkoi janottaa ja hänen pakottavat jalkansa alkoivat  vaatia lepotaukoa. Innostus oli saanut hänet unohtamaan kaiken ajan ja maailman kunnes hän saavuttaisi päämääränsä. Hän hidasti askeltaan ja kääntyi etsiäkseen Iddhartaa. Tämä olikin jo hänen vierellään ja vieläpä hyvissä ruumiinvoimissa. Iddharta ei näyttänyt väsyneen juurikaan heidän jalkoja riipaisevan kiipeämisensä aikana.
" Vaimo, onko sinulla jotain juotavaa? Olemme kiivenneet tornia monta tuntia ja tunnen kurkkuni kuivana kuin aavikon hiekat. Onko mukanamme jotain vilvoitusta, vettä tai viintä? "
" Lähdimme ilman varantoja, koska matka tornille oli lyhyempi kuin miksi se on nyt osoittautunut, mieheni. Olen itsekin hyvin janoinen ja kaipaisin lepoa. "
Hadadrimmon pyyhki kasvojaan kädellään. Huokaisten hän katsoi ylöspäin ja näki että he eivät olleetkaan kovin kaukana tornin huipulta. Ylempänä portaat näyttivät loppuvan oven luokse.

Ja se oli raollaan kutsuvampana kuin virkistävimpikään juoma jota ihmisnielu voisi nauttia.
Ah! Ylöspäin, mestari odottaa, ajatteli Hadadrimmon.

jatkuu...