Siirän sen kuin sappikiven

Sattuu kuin kuolisin uudestaan

Muiston piirrän otsaani

Otsani ottaa oven kamanaan

 

Sienipilven vaeltajat, uudisraivaajat pieniä

Kotejaan rakentelee polun kiviin

Niin kauas kuin silmä kantaa hymyjä

Ja oranssi on tänä iltana keltainen

 

Takaa levonsijan ja ikkunan luokse

Takaisin vasta aamulla pimeässä nurkassa

Jossakin missä halpaa ol'tta ja onttoja

Sanoja kaupataan, kiemurtelee katto uneen

 

Syliinikö jäät ja silmät auki

Katsot ja kysyn, pelkään että kuulet

Kun riisut vaatteet jaan sanat jotka pitää

Sanoa ja tuntematon samarialainen poistuu

 

Aiemmin keskellä sen kaiken ihmispaljouden

Ojennan käsiä kadonneelle pitääkseni itsestäni

Kiinni kun aurinko jatkaa matkaa ja tuo

Ystävän luo, keskustelun mitan verran majapaikkaan

 

Tunnistaa maanmies minut muttei sano

Sanaakaan, ei ole minulla täällä nimeä

Luen esitettä komediaan, jälkeenpäin irvokasta

Tragediaan itsensä hautaava häpeä kasvaa

 

Mistä tulet tänään raukeus yllä pilvien

Minne lasket kätesi, perseesi painon pudotat

Alas on pakko lentää koko matka kotiin

Siivittä räpytellen silmiäni rahattomana ja...

 

Muistan vartiat, käytävät, kanaalit ja lämpimän

Yön josta minulle kerrottiin baarissa

Puhjenneen pyörän, jonka löysimme sattumalta

Säkkipillin ja kidutuksen kuvat kauniissa tauluissa

 

(Nyt! Tai vielä se on joskus aukaisematon)