Siirän sen kuin sappikiven
Sattuu kuin kuolisin uudestaan
Muiston piirrän otsaani
Otsani ottaa oven kamanaan
Sienipilven vaeltajat, uudisraivaajat pieniä
Kotejaan rakentelee polun kiviin
Niin kauas kuin silmä kantaa hymyjä
Ja oranssi on tänä iltana keltainen
Takaa levonsijan ja ikkunan luokse
Takaisin vasta aamulla pimeässä nurkassa
Jossakin missä halpaa ol'tta ja onttoja
Sanoja kaupataan, kiemurtelee katto uneen
Syliinikö jäät ja silmät auki
Katsot ja kysyn, pelkään että kuulet
Kun riisut vaatteet jaan sanat jotka pitää
Sanoa ja tuntematon samarialainen poistuu
Aiemmin keskellä sen kaiken ihmispaljouden
Ojennan käsiä kadonneelle pitääkseni itsestäni
Kiinni kun aurinko jatkaa matkaa ja tuo
Ystävän luo, keskustelun mitan verran majapaikkaan
Tunnistaa maanmies minut muttei sano
Sanaakaan, ei ole minulla täällä nimeä
Luen esitettä komediaan, jälkeenpäin irvokasta
Tragediaan itsensä hautaava häpeä kasvaa
Mistä tulet tänään raukeus yllä pilvien
Minne lasket kätesi, perseesi painon pudotat
Alas on pakko lentää koko matka kotiin
Siivittä räpytellen silmiäni rahattomana ja...
Muistan vartiat, käytävät, kanaalit ja lämpimän
Yön josta minulle kerrottiin baarissa
Puhjenneen pyörän, jonka löysimme sattumalta
Säkkipillin ja kidutuksen kuvat kauniissa tauluissa
(Nyt! Tai vielä se on joskus aukaisematon)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.