Pyörien uudelleen kovalla asvaltilla niin lämpimällä että se polttaa pieniä jalkoja.

Tämä kesä ja juosten sen loppumattomat takametsät muurahaiskekoineen.

Kaikki tiikerit eivät ole muurahaisten ystäviä, kaikki ampiaiset ei pistä.

Syleile aurinko, polta minua.

Karkuun nauraen, en tarvitse suojaa. Nurkan takaa lällättäen ja sitten jaffan voimalla saadaan kiinni ja rasvataan ja taas pojat juoksee!

Myöhemmin hävettiin pikkukikkelin kuvia mitä minusta on otettu ja mitä Jarin ja Jannen kanssa juostiin pitkin katuja pimeiden kerrostalojen väliin vampyyrejä karkuun.

Sinne kun pääsis takaisin, suutelemaan sitä tyttöö jonka nimeä ei muista, mutta ei.

Aamulla on niin mukava herätä kun on kaverin kanssa ajanut koko yön ja jutellut.

Nykyään vain unissani osan nään. Voittaa se painajaiset.

Ja tuntuu että on elänyt.