Me hyräilemme tuulelle
sanoja, joita voi kuunnella
vain allapäin
tuntematta, ymmärtämättä
Sillä on väliä
mitä teimme nämät vuodet
ja se ilme millä
tätä rumaa maailmaa nuhtelet
takoo sinua tyhjemmäksi
ja tiet pitenevät
johonkin vainolaisvirtaan
missä kenelläkään ei ole omaa
Ja tuhkat uumassasi ovat surun airueita
Kun korotat äänen aamun kalpean palvontaan
Ilosäkeen
Jos kosteuden silkki sinut vapauttaa niin on
aika on alkanut uudelleen
Voi hämäränriekaleisiin piiloutua
Voi yöhön sulkeutua
kun kasvot suutelee ja huulet lähenee.
Kasvoillasi on riemunpeite
koristeltu auringonkilolla
Olen täällä aina.
________________________________________________________________
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.