Kokoonnumme yhteen jälleen

olen pukeutunut raskaimpaan

suruni se olkoon miekkani

ja kieleni kilveksi kasvoilleni

 

Mikä on tämä tunne

joka minua johdattaa

minkä vuoksi itseni unohdan

ja annan kylmän tuulen puhaltaa

 

Missä vaiheessa sain luvan

sinua tällä tavalla katsoa

ja kokea että vastaat katseeseeni

luvaten ettet minua satuta

 

Etsin kasvoistasi merkkejä

ne haluan piirtää omiini

koskettaa sormieni siveltimillä

sydäntäsi vielä vain sanoillani

 

Kun siirrät kasvojesi auringon

mittaan varjoista aikaa

sinun edessäsi tuntemattomana

pidättäen hengitystäni

 

Paljasta ihoa vasten kylmää

suutelen varjoasi ja kaipaan

olisin laukaissut jouseni

mutta nuoliviineni oli tyhjä