Kokoonnumme yhteen jälleen
olen pukeutunut raskaimpaan
suruni se olkoon miekkani
ja kieleni kilveksi kasvoilleni
Mikä on tämä tunne
joka minua johdattaa
minkä vuoksi itseni unohdan
ja annan kylmän tuulen puhaltaa
Missä vaiheessa sain luvan
sinua tällä tavalla katsoa
ja kokea että vastaat katseeseeni
luvaten ettet minua satuta
Etsin kasvoistasi merkkejä
ne haluan piirtää omiini
koskettaa sormieni siveltimillä
sydäntäsi vielä vain sanoillani
Kun siirrät kasvojesi auringon
mittaan varjoista aikaa
sinun edessäsi tuntemattomana
pidättäen hengitystäni
Paljasta ihoa vasten kylmää
suutelen varjoasi ja kaipaan
olisin laukaissut jouseni
mutta nuoliviineni oli tyhjä
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.