Se puristaa kuin...

Uhkasin sinua elämään. Ja silti veit itsesi pois. 

Kaiken tämän ajankin jälkeen olit minun hetken ja minä sinun maailman ääriin asti.

Kyyneleet pyyhit pois. Pyyhi ne pois. Ole niin hyvä. Pelkosi on tuhoni. On ollut aina.

Kostan tämän kaiken itselleni.

Tanssin kunnes jalkani rikkoutuvat. 

Valehtelen kunnes huuleni rikkoutuvat.

Viillän kunnes lihani pettää.

MIKSI! Saatana!

Ja se vastaa. Kertoo totuuksiaan. Hymyillen lukee luvut kirjastosta muistojen.

Katso tätä ja itke. 

En katso enkä itke.

Viillän kunnes lihani pettää.

MIKSI! Perkele!

Yöllä istuu rinnalleni ja salpaa hengen. Kuiskaa korvaan.

Nimiä. Jokaisen tähän asti matkanneen.

Pitää ranteista kiinni ja suutelee aamunkoin aikaan.

Viillän kunnes lihani pettää.

Tulee seuraavana yönä takaisin.

"Tänä yönä tulet kohtaamaan käärmeet ja kärpäset.

Jos taivas suo niin et herää.

Tämä varjo on syöty; nautittu loppuun asti. Katsssso silmiini?"

Ja silti... herään?