Vääjäämätöntä Todistamassa
Tänne tullaan konttaamaan
Kun purkautuu ensin äänet
Lähtee lihat liikkumaan
Toistaiseksi tänne jäänet?
Ylleen taivaasta kutoo puvun
Sen sisälle loiston tukahduttaa
Kulkiessaan pitää luvun
Miten voi toista satuttaa
ja kuin lintu lentää lasten luokse
vaikka siipi vuotaa verta
Niin jäi sinulta niin monta sanaa kuiskaamatta
unohtamatta...
ja kuinka monta tarinaa, sinä kertoisitkaan
äänellä jonka kuolema vei
Kasvaa sisällä vihan puu
Sen juuret hehkuttaa hiilloksiaan
Aina on syy jonkun muun
Ristit tuijottaa takaisin vaan
ja kuin suku joka katsoo pois
vaikka isän henki karkaa
niin jäi sinulta niin monta siltaa polttamatta
unohtamatta...
ja kuinka monta tarinaa, sinä kertoisitkaan
äänellä jonka kuolema vei
Etsin sinua silmistäsi
Ei kukaan tunteitaan mukanaan vie
Kasvojen muodoista ikävääsi
Välille mielien jäävät nuo lie
ja kuin purot virtaa järveen
vaikka harharetkensä turha on
niin jäi sinulta niin monta iltaa näkemättä
unohtamatta...
ja kuinka monta tarinaa, sinä kertoisitkaan
äänellä jonka kuolema vei
Lopultakin ruohikossa minä sinut kohtaan
Selkeäksi käy turhat salat
Kauan on odotettu mihin tämä johtaa
Vannotaan taas samat valat
ja kuin sisiliskon häntä kasvaa
vaikka sitä vaara vaanii
niin jäi sinulta niin monta palaa nielemättä
unohtamatta...
ja kuinka monta kertaa sinä katuisitkaan
haudalla jonka me kaivoimme
(saatteeksi:
heitä lehdistä katsoa saan
punoo kirjaimet julmia lorujaan
meitä jäädään kaipaamaan
jokaista, usko pois vaan!)
___________________________________________________
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.