Työnnä terää, terävintä terästä.

Valuta verta, se kastelee mielesi kaarteet.

Työstä, huohota ja kaiva itsesi läpi

Tukehduta karjaisu kurkussasi.


Ei mitään.

Hyötyä.

Vääräuskoinen


Neulantarkka tikkaus tylsyneen päänuppiin.

Sytykettä rovioon; se pisaroi sateena nahkaasi värjäten


Nuku, uneksi ja rakasta todella.

Päästä ilo ulos kidastasi.


Kaikki

Välittämättömyys.

Uskovainen.


On jotakin, jota et voi koskaan ajatella.

On jotakin, joka syö sinua.


On jotakin valheellista.

On jotakin totta.

Selvitetään tämä yhdessä.

Yhdessä. Saadaksemme hänet.


Teerenpeli sekoittaa kirkkaimmatkin ajatukset.

Valheita valheiden päälle.


Minusta on tullut itseni vihollinen.

”Tule takaisin luokseni.”, kutsun itseäni.

Se mulkku vain kohauttaa olkiaan ja virnistelee minulle peilistä.

Et tule koskaan ymmärtämään minua.Sinä et ole minä etkä koskaan voi.


Kuvakulman kääntäminen on perusteellisesti tärkeää, se tukkii äänet.

Ainoastaan sanoja muodostuu huuliltani.


Minä pidin siitä mitä sinä edustit.

Toivoisin että olisit täällä kanssani.


Kosketus olkapäälläni kertoo, että on aika mennä.

Mikään ei oikeastaan maistu samalta.


Sen jälkeen kun olet vieraillut Theleman luostarissa.