Ajan pysähdyttyä

Katsoo ikkunasta peiliin

Syö kyyneleensä, sanansa

 

Hiekkaa tiimalasissa

Sulkakynä sylkee sanoja

Olankohautus ja huokaus

Käsi joka mittaa kulullaan

Painoaan

 

Käyrinä ryömimme

Loputonta kulukua

Ylös ja alas

Melun saasteessa

Ylväinä kohti

Parempaa huomista

 

Jonka ruusuissa ei ole

Piikkejä, eikä väriä

Ja viini suussamme

Etikkana, virtaa

Kipeästi sulfana

Haavaan joka aukeaa

Aina uudestaan yöllä

 

Sidottuna

Pienin askelin käyn

Kohti ovea

Joka johtaa kai ulos

Ja sulkeutuu itsesään

Perässämme, lämmöstämme