Ajan pysähdyttyä
Katsoo ikkunasta peiliin
Syö kyyneleensä, sanansa
Hiekkaa tiimalasissa
Sulkakynä sylkee sanoja
Olankohautus ja huokaus
Käsi joka mittaa kulullaan
Painoaan
Käyrinä ryömimme
Loputonta kulukua
Ylös ja alas
Melun saasteessa
Ylväinä kohti
Parempaa huomista
Jonka ruusuissa ei ole
Piikkejä, eikä väriä
Ja viini suussamme
Etikkana, virtaa
Kipeästi sulfana
Haavaan joka aukeaa
Aina uudestaan yöllä
Sidottuna
Pienin askelin käyn
Kohti ovea
Joka johtaa kai ulos
Ja sulkeutuu itsesään
Perässämme, lämmöstämme
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.