27.   Onnen Ääni

Bankein kuoltua, eräs sokea mies joka eli lähellä edesmenneen mestarin temppeliä kertoi ystävälleen:

"Koska olen sokea en pysty näkemään ihmisten kasvoja joten minun täytyy päätellä heidän luonnettaan heidän äänestään. Tavallisesti kun kuulen jonkun onnittelevan toista hänen menestyksensä tai onnestaan, kuulen äänessä myös salaisen kateellisuuden sävyn. Kun pahoitteluja ilmaistaan toisen epäonnen vuoksi, kuulen mielihyvää ja tyytyväisyyttä, aivan kuin lohduttaja olisi oikeasti tyytyväinen siitä että tässä maailmassa on vielä jotain tavoiteltavaa."

"Minun kokemukseni mukaan, poikkeuksellisesti, Bankein ääni oli aina vilpitön. Aina kun hän ilmaisi iloa, en kuullut muuta kuin onnellisuutta ja kun hän ilmaisi surua, suru oli ainoa mitä kuulin hänen äänessään."