Kaksikin kertaa yössä soi puhelin,

vastaamatta parempi, mutta uteiliaisuus vahvempi kuitenkin.

Pitäähän se yrittää mitä lupasin.


Vaikka tietää että unet vähiin jää tänäänkin.

Kun vihainen on puhe, joskus väärään numeroon.

Jostakin toiseltakin laidalta se vuotaa tämä pursi jonka kannen kierto tapahtuu yöllä.


Päivään hukattu armo ja ulos.

Vahvuus löytyy kaivamalla omaa lihaansa.

Kuiskaa että on hiljaa koska tietää että olet loppu.


Sen puntarille laskiessa ei auta aavat ei puheet.


Ei nuhteet, ei kielikuvat. Kaikki mitä on, on lässytystä.

Ja taas jaksaa kiertyä rihmoille. Josko varastaa albatrossin sulan teroittaa sen kuumeelle. Arvoituksen laatikkoon sulkea.


Ja taas jaksaa kulkea.


Hämmennys tarttuu sanattomuudesta. Katsoo kiveen. Ja uudestaan.

Mihin siirtäisin sen?

_____________________

Mieluummin pidän opetuksen.