Mulla on tuolla hyllyssä yhden kirjan, Dean Koontzin Frankenstein sarjan Lost Souls. Se on kirjasarjan 4. osa. En oikein muista ostinko sen itse vai sainko lahjaksi, mutta harmi olisi jättää lukematta. Tarvitseeko niillä tarinoiden alkua tietää jos tarinat kuitenkin ovat tietyllä tavalla loputtomia? No siinäpä pulma. Jatkuvuus. Muutos. Hmm...

 

Tony Burgess sanoi eräässä omistuskirjoituksessaan (Saattoi olla Fiction for Lovers, erittäin hyvä otsikko muuten) kirjoittavansa rajoittuneista mielentiloista. Kirjoituksissaan hän käyttääkin tätä tekniikkaa erittäin tehokkaasti. Googlettakaa joitain arvioita, niissä se sanotaan paljon monisanaisemmin. 

 

Tänään on liian myöhä kuitenkaan kirjoittaa mitään. Vielä leffa ja pehkuihin. Viivytän tämän julkaisun aamuun, että vaikuttaako se samalta kuin nyt.