Tanzan ja Ekido olivat jälleen matkustamassa yhdessä mutaisella tiellä. Satoi vieläkin rankasti.
Kääntyessään mutkasta he tapasivat ihanan tytön pukeutuneena silkkikimonoon ja vyöhön kykenemättömänä ylittämään risteystä.
"Tulehan tyttö" sanoi Tanzan heti. Hän nosti hänet käsiinsä ja kantoi tämän mudan yli.
Ekido ei puhunut enää ennen iltaa kun he olivat saapuneet majoitustemppeliin. Sitten hän ei voinut enää hillitä itseään. " Me munkit emme mene naisten lähelle," hän sanoi Tanzanille, " erityisesti nuorten ja kauniiden. Se on vaarallista. Miksi teit niin?"
"Minä jätin tytön sinne," sanoi Tanzan. "Kannatko sinä häntä vielä?"
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.