Joku puhui nilasta, joku taas orvaskedestä.
Minä vain tuohesta, jota ei ole työstetty.
Soukemmilla sanoilla, valoa väistämättä.
Salot nousee ja pimeys hiipuu.
Hirret taipuu rakenteisiin.
Puretaan tämä ja uuteen paikkaan
lyödään puiset plakaatit
Ne kertovat menneisyydestä loputtomasti.
Sen leipääntyneisiin oksanhaaroihin on jäätävä.
Raajat ovat tarpeettomia ilman oksien huminaa.
Pankkoleivän tuoksuun rantasauna uinahtaa.
Sinistä unta näkee lapsi jolla on ikävä.
Ajatukset turhia ilman kosketusta.
Pihan haravoinnista kattoon nousee hengitys vielä huuruinen
Sen matka on ihmiskunnan historian mittainen.
____________________________________________
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.