Jänis hyppeli *ökkö* talvisessa metsässä etsien ruokaa kunnes saapui metsäaukiolle. Aukion reunassa, korkean hongan latvassa istui korppi. Jänis tarkasteli korppia tovin, mutta tämä ei tehnyt muuta kuin törötti paikoillaan ja räpsi vilkkuluomiaan.
 "Herra Korppi, mitä tet teette", kysyi jänis.
 "Istun ja olen ts. en tee mitään", täräytti herra Korppi.
 "Saanko minäkin tehdä noin?", kysyi pieni talttahammas.
 "No tottakai jyrsijäystäväin", heltyi Korppi.
 Jänis pomppi innokkaana kotiansa ja jo aikaisin aamulla lähti takaisin metsäaukiolle olemaan tekemättä mitään. Päivä kului, kun nuo ystävykset, musta ja valkoinen, istuivat ja räpsyttelivät silmiään. Kettu Repolainen haistoi lämpimän pupujussin jo kaukaa.
 Se sipsutti hiljaa ihan jäniksen viereen pensaan taakse ja hyökkäsi pitkäkorvan kaulaan kiinni. Naps, sanoi söpöliinin kaularanka ja pian oli Ketun vatsa täynnä.

 Mitä tästä opimme? Jos aiot istua paikoillasi koko päivän tekemättä yhtään mitään, sinun täytyy istua todella korkealla pallilla