kukat.jpg

 

Puistossa yöllä heilautan itseni ympäri puron rannalla olevaa puuta.

Varsinaista vaaraa vahingosta ei ole.

Ehkä kastuisi, mutta eihän sitä tiedä mitä pinnan alla on.

 

Jotenkin häiritsee nuo muiden äänet ja haluaisi mennä vaan kotiin.

Pitäisivät outona, eikä siellä asu kukaan kuitenkaan.

Itseään ei voi laskea. Tuntuisi vaan pahemmalta.

 

Talvea kohti mennään ja nostan kauluksen ylös.

Kyllä mä meen silti ja hyvästelen ystävät.

Pestessäni hampaitani, mietin miksi en halua lukea tänäänkään.

 

Petivaatteet tuoksuvat vielä häneltä. En ole raaskinut niitä vaihtaa.

Ei ole varmaan varaa vuokraankaan, eikä viitsi soittaa apua.

Näen painajaisia joissa hän nauraa minulle ja eksyn metsään.

 

Parempi niin. Koska pahimpia ovat ne unet joissa hän on täällä.

Tunne kestää aina vain hetken heräämisen jälkeen, mutta se tuhoaa kaiken.

Koko päivä menee pilalle yhden unen takia. Niissä hymyillään.