10.   Hoshinin Viimeinen Runo

Zen Mestari Hoshin asui kiinassa monia vuosia. Sitten hän palasi Japanin koillisosaan kouluttamaan oppipoikiaan. Tultuaan hyvin vanhaksi hän kertoi näille tarinan jonka oli kuullut Kiinassa. Tämä on tuo tarina:

Erään vuoden Joulukuun 25. päivänä Tokufu, joka oli erittäin vanha mies, sanoi oppilailleen:" En ole enää elossa ensi vuonna joten teidän miekkosten tulisi kohdella minua hyvin tänä vuonna."

Oppilaat luulivat että hän vitsaili, mutta koska hän oli sydämellinen opettaja tarjosivat he jokainen vuorollaan hänelle juhla-aterian loppuvuoden jokaisena päivänä.

Uudenvuoden aattona Tokufu kertoi loput ennustuksestaan: " Olette kohdelleet minua hyvin. Lähden huomispäivänä kun lumisade lakkaa."

Oppipojat nauroivat luullessaan että heidän opettajansa oli ikääntyessään alkanut puhua hölynpölyä, sillä yötaivas oli kirkas ja lumeton. Mutta keskiyölla alkoi sataa lunta ja seuraavana päivänä he eivät löytäneet opettajaansa mistään. He menivät meditointisaliin. Sieltä he löysivät hänet kuolleena. 

Hoshin, kerrottuaan tämän tarinan, sanoi oppipojilleen:" Zen mestarin ei ole pakko ennustaa omaa kuolinhetkeään, mutta jos hän todellakin haluaa niin tehdä niin hän pystyy siihen."

"Pystytkö sinä?" Joku kysyi.

"Kyllä," vastasi Hoshin. "Näytän teille mihin pysyn seitsemän päivän kuluttua."

Kukaan oppipojista ei uskonut häntä ja useimmat olivatkin jo unohtaneet koko keskustelun kun Hoshin kutsui heidät koolle.

"Seitsemän päivää sitten," he huomautti, "Sanoin että aion jättää teidät. On tapana kirjoittaa runo hyvästiksi, mutta minä en ole runoilija enkä kaunokirjoittaja. Joku teistä kirjoittakoon viimeiset sanani."

Hänen seuraajansa luulivat hänen laskevan leikkiä, mutta yksi heistä alkoi kirjoittaa.

"Oletko valmiina?" Hoshin kysyi.

"Kyllä herra," vastasi kirjoittaja.

Sitten Hoshin saneli:

Tulin loistosta
ja palaan loistoon
Mitä tämä on?

Runo oli yhden rivin lyhyt verrattuna perinteiseen neljään, joten oppipoika sanoi:" Mestari, meiltä puuttuu vielä yksi rivi."

Hoshin, huusi kuin voittoisan leijonan karjahduksella "Kaa!" ja heitti henkensä.