Eevan Uhraus

   Se oli tehty. Mies käveli kohti huoneen toista päätä, sitä jossa oli valoa. Lamppu oli raudoitettu ja sen liian keltaista valoa katkoivat sisällä pyristelevät kärpäset. Ne odottivat sen loppumista. Elämänsä. Ja tässä kärpästen viiltelemässä parrasvalossa paistatteli diakoni. Oudon näköinen pieni käppänä, mutta mies tiesi vieläkin että tämän fyysinen minimaalisuus peitti jotain… muuta. Diakoni oli näyttänyt hänelle sen mitä hän oli halunnutkin, hänelle ja Eevalle. Nyt se leikitteli pöydän reunalla istuen neuloilla ja lankakerillä. Työnsi muut kerät sivuun ja alkoi nyörittää sinistä ja valkoista yhteen näppärin sormenliikkein. Vikkelästi kuin varkaan kädet, nopeammin kuin niiden pitäisi pystyä.

Diakoni raahasi katseensa pöydästä miehen kasvoihin ja lausui.
   "Ilmeestäsi päätellen luulet että jos avaisin suuni, se olisi täynnä partaveitsenteriä tai että kätellessäsi minua sormieni veitset uppoaisivat lihaasi, poikani." , Diakoni oli ilmiselvästi mielissään sutkautuksensa vaikutuksesta ja jatkoi : " Palvelus on ilmainen niin kuin sanoin aiemmin, palkkio siitä että saavuitte huoneeseeni. Nyt nimeän sinut uudelleen."  Kärpästen surina alkoi käydä voimakkaammaksi, Diakoni näytti harmistuneelta. (yli ja ali, nopeammin ja yhä nopeammin, yli ja ali sormet soivat)


   Mies nyökkäsi ja katsoi taaksensa vaikka tiesi mitä näkisi, silti hän katsoi koska tiesi jo kivettyneensä sieltä missä sillä oli merkitystä. Nimi, uusi minä, uudet mahdollisuudet, surut, ilot ja… ja… ehkä hieman … rauhaa.


   Diakonin Noviisi polvistui vieläkin työnsä päätökseen saattaneena kivisellä lattialla. Se liikutti kättään sylissään nopeasti edes ja takaisin. Noviisin kurkusta kuului vetistä yninää, itkun ja hurmoksen sekaista palvonnan ääntä joka nousi ja laski käden tahdissa. Mies katsoi. Ja Noviisi taivutti päänsä taaksepäin, ja päästi äänen joka oli kuin nyyhkäys ja pidätti hengitystään niin äänekkäästi että se kuului huoneen toiselle laidalle. Nesteet sekoittuivat toisiin, lattialla oleviin noroihin.


   Diakoni taputti miestä ensin toiselle olkapäälle (vasemmalle) ja ilmestyi sitten hänen oikealta puoleltaan hymyillen venäläistä hymyään (se ei ulottunut silmiin) ja sanoi : " Paras kursia kokoon sen minkä voit *tsk* *tsk* "  Kelmeä niska taipui Noviisin olkien yli ja Diakoni puisteli päätään hitaasti puolelta toiselle, kääntyi ympäri ja marssi (ottaen tanssahtavan, groteskin, mutta leikkittelevän sivuaskeleen) miehen eteen.


   Sen äänessä oli liikaa vakavuutta, karvas hunaja tihkui joka äänteestä : " tarvitsen toisen lankakerän, Noviisi on ollut … yli-innokas, hyvin valitettavaa, mutta ei odottamatonta " Sitten se kaappasi miehen kädet omiinsa ja julisti " Wolfgang sinun pitää tajuta että he eivät koskaan tule ymmärtämään meitä, sinua ja minua, muista, muista ja ennen kaikkea unohda! "

Jatkuu...