Toisen unen loppu

   Aatami heräsi sängystään, tai siis heidän sängystään. Hänen ja Eevan. Olipa se outo uni, ne hajut ja äänet, niin todellisia. Hän suikkasi salaa suudelman Eevan poskelle ja nousi ylös aamutoimilleen. Parta pitäisi ajaa, mutta paskat se sihteerikköhän oli kehunut hänen "miehistä sänkeään" eikä tuskin aivan piloillaankaan. Hän ei ollut aivan varma pitäisikö olla häpeissään vai mielissään. Aatami hymyili valloittavasti peilikuvalleen ja korjasi aavekravattia kaulallaan. Hänen peilikuvansa hymyili takaisin.
   Joosua soitti matkalla töihin, se kauppa olisi vihdoinkin, kuukausien houkuttelujen, puheluiden, lupausten ja pihtaamisen jälkeen, heidän : " Jumalauta mies, tämän jälkeen me kylvetään samppanjassa ja ollaan niin rikkaita että kustaankin sitä, usko pois! Kuulen kyllä kuinka mielissäsi olet, turha yrittää sonni. Me ollaan äveriäitä, perkele! Tätä pitää juhlia! Soita sairaspäivä ja nähdään Värkissä. "

   Värkki, Tavara, Alahuone ; strippiluolalla oli monta nimeä. Joosua kehui kuinka hyvältä Aatami näytti ja kuinka "he hoitaisivat homman kotiin". Sen jälkeen juomat seurasivat toisiaan kiihtyvällä tahdilla kuin hullun tivolityöläisen ohjastama karuselli, joka pyöri ja pyöri yhä nopeammin ja kyydissä kaveruksen palvoivat jokaista epäjumalan nimeä jonka tunsivat ja kumosivat sen sitteen kurkkuunsa.

   Vessa oli paljon siistimpi kuin paikalta olisi voinut olettaa. Aatami nojasi otsallaan peiliin ja kusta lorotteli pisuaariin. " miksi helvetissä täällä pitää olla peilit molemmilla seinillä? Vittu jos housut tippuu niin voin katsella omaa persettä vai!?" , hän osoitti sanansa miehelle jolla oli päällään vain jokin kangas, kuin tooga, se katsoi aatamia ihmeissään. Aatami käännähti ympäri ja huomasi että hän ei puhunut miehelle joka heijastui peilistä, vaan miehelle joka oli peilin sisällä! Mies istui sängyssä kuin juuri heränneenä ja katsoi häntä, ei , hänen ohitseen.
" Wolfgang mitä helvettiä? " ; Aatami sanoi/ajatteli kääntyessään uudestaan kohti pisuaaria.
   Hän huomasi sen seisovan vessakopin ovella. Mustia kaapuja ja silmänaluksia.  Kukas vitun gootti tänne on eksynyt, mietti Aatami ja kohotti kätensä lipalleen tervehtiäkseen äijää.
Äijä nyökkäsi ja keräsi kaapuaan tiukemmalle ympärilleeen.
 " Missä on taivas?", kysyi se oudon sointuvalla äänellä.
" Hukkasitko karttasi? Hahaa!", Aatami remahti röhisevään nauruun ja muistellen pyhäkouluaikoja jatkoi, " Se on about kymmenen kilsaa Eufratia ylöspäin. Oot sitten perillä kun tulee tulinen miekka vastaan!"
Hän menetti kontrollin elimestään ja se suihkutteli keltaista virtaansa iloisesti pomppien ympäri vessan kaakeleita ja osuipa myös uusille kengille.
Äijä puisteli laskettua päätään, mutta hymyili ohuilla huulillaan nostaessaan silmänsä uudelleen.
Hänen katseensa vangitsi Aatamin silmät omiinsa ja kuristi naurun pois. Se kuoli yskähtäen ja kaikui vessan seinistä.
Äijän ääni oli vieläkin miellyttävä ja hyvin hallittu, " Aina uudestaan ja uudestaan sinä tulet luokseni, poikani. Yleensä silloin kun tähdet ovat oikeilla paikoillaan, mutta myös muulloin sinä tulet. Etkä koskaan yksin, etkä koskaan lähde."
Aatami katsoi ympärilleen. " Mitä saatanaa sä oikein kubbe horiset? Ei me olla koskaan tavattu."
"Aivan."
"Just mun tu..", Aatami alkoi kääntyä takaisin pisoaarin puoleen.
" En tarkoita juuri sinua, Aatami, vaan kaltaistasi vapaata sielua. Niin harvinaisia tässä meidän nykyisten aikojemme myllerryksissä. Minulla on lupaus ja palkkio. Näiden sanojen pitäisi merkitä sinulle jotain ja minulla on hallussani tieto ja monia avaimia niin kuin lukkojakin. Tämän sinä tulet huomaamaan."
" Vedä käteen oraakkeli kautta-mikä-vitun markan ennustajavaari"
Äijä naurahti Aatamin takana.
"Olet siis skeptikko? Vähempää en odottanutkaan…"

Ennen kuin ovi sulkeutui Aatamin takana hän kuuli äijän sanovan, " Se kauppa tulee… sinua lainatakseni kusemaan katastrofaalisesti."
"Hä?"
"Palaa luokseni kun olet valmis ottamaan vastaan katarsiksen."

Siinä kävi juuri niin kuin äijä sanoi. Joosua ampui itsensä eilen.

  Diakoni avasi ovea leveämmälle ja kehotti " Tännepäin ja tuo ensi kerralla vaimosikin ole niin hyvä, älä anna minun ja vanhan miehen runollisten horinoideni estää sinua. Täällä on ovi, se on aina auki…sano vain nimeni ja se avataan…"


Ensimmäisen unen loppu

   Wolfgang heräsi sängystään, tai siis … ja katsoi ympärilleen. Olipa se outo uni, ne hajut ja äänet, niin todellisia. Hän katsoi peiliin ja näki itsensä heijastuksena peilistä juuri heränneenä.
    Wolfgang pyyhki unenrippeet silmistään ja vilkutti peilikuvalleen hyvää huomenta.


Diakonin siunaus

   Eeva heräsi sängystään, tai siis heidän sängystään. Aatamin ja hänen. Olipa se outo uni, ne hajut ja äänet, niin todellisia. Hän kääntyi ympäri ja katsoi Noviisia silmiin. Niiden takana oli jotain epäinhimillistä.
   Noviisi sanoi : " kaikki on tuskaa. ", ja niiskautti. (jotain terävää kädessään)