sunnuntai, 16. huhtikuu 2006
XVI
Minä kirjoitan sinulle sanoja joita voisi hyvästeiksi kutsua;
mutta ei niitä kukaan haluakaan lukea elossa omiksi ajatuksikseen;
ja se paisuu talojen yli ja tallaa sanojen päälle ja puristaa verta ikenistään hymyillen viekoittelevasti…
Lauluja, ääniä ja tuntematon pariskunta syleilee minut uuteen painajaiseen verissään rinnuksillaan punaista kuin painajaiset teurastamossa. Nyt ne haluavat olla aina minun kanssani, aina minun kanssani painajaiset…
et koskaan herää kuin omaan huutoosi
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.