Mutta eihän sinua kukaan... VIHAA TUNNE PELKÄÄ RAKASTA
Suljettuna kosteassa äidin sydän antaa rytmin
Pienet sormet napanuoraa puristaa
Ei voi kylmää valittaa, kohta koulu alkaa
Pää jäässä, mutta ei voi muutakaan sulaneeksi sanoa
On pakko kumartaa; toisinaan meiltä hyvät asiat
pois otetaan
Ei aina tarvitse nimiä viskoa, voidaan vaan katsoa
hiljaa kuinka kaunista on
" Mutta taas kostea kutsuu on sillä sinun kasvosi"
Pyydän, katso salaa; en häpeältäni voi lopettaa nauramista
Parhaimmat asiat oivaltaa itse ennen selitystä
Taikoja ei loitsi professorit
Ei piirrä riimuja ydinfyysikot
Mutta omaa häntäänsä saa jahdata
Jos paremmin en tietäisi
luulisin
että haluat kahlata veressä lapsosten
(levolle laske luojani, siunaa ydinsuojani)
" Mutta taas kostea kutsuu on sillä sinun kasvosi"
Haluaisin olla me, mutta aina jää jalat ovien väliin
Ja jälkeen muista paikalleni kiroten
Se on kiinni käsiesi väristä
Ei aina ole valkeat kädet kuokan varressa
Ei aina edes pellon vieressä
Hän ei lyö mitään liian rikki
Hän on viisas, antelias, laupias
" Mutta taas kostea kutsuu on sillä sinun kasvosi"
Sano perässäni: Jos olisin tiennyt miten tulee käymään
Älä kadu päivääkään, keskity vain elämään
sillä kaikki on kosteaa ja hiiltä
Mutta eihän itseään kukaan... VIHAA TUNNE PELKÄÄ RAKASTA
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.