Mutta eihän sinua kukaan... VIHAA TUNNE PELKÄÄ RAKASTA

 

Suljettuna kosteassa äidin sydän antaa rytmin

Pienet sormet napanuoraa puristaa

Ei voi kylmää valittaa, kohta koulu alkaa

Pää jäässä, mutta ei voi muutakaan sulaneeksi sanoa

On pakko kumartaa; toisinaan meiltä hyvät asiat

pois otetaan

Ei aina tarvitse nimiä viskoa, voidaan vaan katsoa

hiljaa kuinka kaunista on

" Mutta taas kostea kutsuu on sillä sinun kasvosi"

Pyydän, katso salaa; en häpeältäni voi lopettaa nauramista

Parhaimmat asiat oivaltaa itse ennen selitystä

 

Taikoja ei loitsi professorit

Ei piirrä riimuja ydinfyysikot

Mutta omaa häntäänsä saa jahdata

Jos paremmin en tietäisi

luulisin

että haluat kahlata veressä lapsosten

(levolle laske luojani, siunaa ydinsuojani)

" Mutta taas kostea kutsuu on sillä sinun kasvosi"

 

Haluaisin olla me, mutta aina jää jalat ovien väliin

Ja jälkeen muista paikalleni kiroten

Se on kiinni käsiesi väristä

Ei aina ole valkeat kädet kuokan varressa

Ei aina edes pellon vieressä

 

Hän ei lyö mitään liian rikki

Hän on viisas, antelias, laupias

" Mutta taas kostea kutsuu on sillä sinun kasvosi"

Sano perässäni: Jos olisin tiennyt miten tulee käymään

Älä kadu päivääkään, keskity vain elämään

sillä kaikki on kosteaa ja hiiltä

 

Mutta eihän itseään kukaan... VIHAA TUNNE PELKÄÄ RAKASTA