1.jpg

 

Kosketan puuta

ja hiekkaa

Kaadan vettä purkkiin ja sekoitan siihen väriä

Maalaan kuivuneeseen eloa.

 

Opin uutta, unohdettua värikarttaa valellen

Puolet menee sormille, ja iloitsen.

Tältä se tuntuu tehdä

 

Taidetta.

 

En minä koskaan ole ollut hyvä piirtäjä. Kopiopiru parhaimmillaan.

Jotain sitä on jäänyt käteen kuitenkin, ja tänään helakamman sävyiset.

 

Hiljaa pyydän voimaa heille joiden kanssa aherran.

Kadehdin kuinka jotkut osaavat kysyä miltä tuntuu, mitä teet.

 

Olipa kerran ankka, vai oliko se nyt simpanssi vai pelikaani?

 

No joka tapauksessa se meni metsään joka oli tehty kaukaisuuteen.

Muuritettu betonilla ja kivetty vieraudella.

Kiersi kaikki paikat tutun pöllön kanssa.

Jokaisella oli omat mielipiteensä maailman luonteesta.

Ja miksipä ei, koska olivathan he viisaita eläimiä.

Salaluolien verkostot vajoavat muistikuvien varjoihin.

 

Se reppu täyttyi aika äkkiä, kun...

No kaverit irvaili jo lähtiessäni.

Viiden junaan piti päästä, mutta pääsin muuallekkin.

Sydän ja kännykkä kädessä.

 

- Esalle ja Jarkolle :) (ja Martikaiselle)