Olisiko viimeinen näkemäni luminen meri?

Pureva pakkastuuli huntuni?


Ikkunat huuruuntuneet estävät näkemästä.

Välitön kuolemanpelko saapuu kuin salama.

Varjo nousee.

Tartun rattiin ja ohjaan sivuun

valmistaudun törmäykseen,

ehkä rukoilin. En sitä tänään myönnä.


Saamme kaikki neljä elää.


Silti en voi iloita ystävien kiitoksista

Tärisi ne minunkin kädet sitä autoa hangesta työntäessä

Te ette nähneet kuolleita silmiä keltaisia

Sen rekan joka katsoi ahnaasti


Tein sen itseni vuoksi.