Olisiko viimeinen näkemäni luminen meri?
Pureva pakkastuuli huntuni?
Ikkunat huuruuntuneet estävät näkemästä.
Välitön kuolemanpelko saapuu kuin salama.
Varjo nousee.
Tartun rattiin ja ohjaan sivuun
valmistaudun törmäykseen,
ehkä rukoilin. En sitä tänään myönnä.
Saamme kaikki neljä elää.
Silti en voi iloita ystävien kiitoksista
Tärisi ne minunkin kädet sitä autoa hangesta työntäessä
Te ette nähneet kuolleita silmiä keltaisia
Sen rekan joka katsoi ahnaasti
Tein sen itseni vuoksi.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.