hilux-ennkjuttu-pime%C3%A4%C3%A4-pikkuti

 

”Hei tämä on sulle.”, Pirjo huikkaa huoneeseen.

”Kuka siellä on?”

”Ei sanonut nimeään, mutta kyseli sinua.”, kuuluu vastaus ja Pirjo on jo mennyt keittiöön jatkamaan ruuan laittoa.

Pysäytän elokuvan ja nousen nojatuolista ihmetellen kukahan minua täältä tavoittelee. Oon vieraana täällä. Ja kyllä jokainen, joka tietää että olen paikalla osais varmasti sanoa nimensä.  Äh, se on äiti varmaan.

”Jenni, mä käyn nopeasti tuossa puhelimessa, ja vessassa sen jälkeen.” vessailmoituksen kuiskaan ettei koko talonväki kuule.

Jenni selaa kännykkäänsä. Ei se oikein ollut mukana tuossa leffassa. Siinä on liian paljon toimintaa. Poissaoleva ynähdys saattelee minut eteiseen.

Tummanvihreän puhelimen luuri lojuu kyljellään eteisen ruskean pöydän päällä. Vastaan siihen.

”Sampo.”

”Taisin soittaa väärään numeroon.”, naisen ääni. Ei nuoren jos ei vanhankaan.

”Jaa, niinkö? No mitäs numeroa tavoittelit?”

”******806”

”Joo tää on ******306”, hieroskelen niskaani samalla.

”No sinä voit silti auttaa minua. Äänesi kuulostaa tutulta. Sanotko sen nimesi uudelleen?”

”Niin, Sampo, Sampo Harju. Ihan tässä samoilla kulmilla ollaan kun tuo…”, tajuan yhtäkkiä että soittaja on yrittäny soittaa kotiini.

”Hei kuka sinä olet ja miksi meille olet soittamassa? Sinun äänesi ei kuulosta tutulta. Ootko äidin tai siskon tuttuja?”

”Tulen kylään ihan kohta.”, ääni sanoo rauhallisesti. ”Tule sinäkin, minulla on tuliaisia.”

Puhelin alkaa tuutata ennen kuin kerkeän sanomaan enempää.

 

Soitan saman tien vanhemmille. Tiittyyttiit. Koitan myös kännykällä. Ei yhteyttä.

Käyn nopeasti WC:ssä ja Jennin isä, Kalle, kävelee vastaan hymyillen.

”Kävitkö kakkosella kun on noin huolestunut ilme?”

”No en. Hei en taida keretä nyt illalla pelaan sitä korttia sun ja veljes kanssa. Porukat soitti, pitää mennä käymään siellä.”

”Jaa.”, Kalle vääntäytyy vessaan Kalevan kanssa.

”Jenni hei älä kato tuota leffaa loppuun. Pitää käydä kotona nopeasti. Tuun mahdollisimman nopeasti takaisin, jooko?”, sanon ovelta.

”Minä voin tulla mukaan jos siinä ei mene kauan. Ihan tylsää muuten. Otan vaan jonkun levyn mukaan niin voi popittaa.”, Jenni alkaa kaivelemaan cd:itään, ottaa yhden ja tulee eteiseen kun olen vetämässä takkia ja pipoa päälle.

”Jenni Maria! Et lähde kyllä nyt mihinkään.” Pirjo on ilmestynyt keittiö-olohuoneen väliseen tilaan.

”Lupasit tehdä salaatin. Ja Sampo minne sinä olet menossa? Etkö jääkään syömään?”

”Pitää käydä vanhempien luona. Jotain pikkumurheita. Tulen takaisin. Eihän tästä oo pitkä matka autolla.”

”No sano terveisiä kaikille. Jenni keittiöön mars mars!”

 

Halataan Jennin kanssa ja pujahdan ovesta ulos. Kylmä, hämärä ja tuuli puhaltelee lunta penkoista. Varmaan se 25 astetta pakkasta mitä luvattiin.

Lämmin auto on ajettu joku tunti sitten pihaan ja skrabaan ikkunat samalla kun auto lämpiää tyhjäkäynnillä.

 

Alueella on kovasti rakennustyömaita kesken ja tie on vähän huonona raskaan kaluston kulun takia. Jennin talo on vähän vanhempaa mallia niin kuin Kallen veljen, Markun, joka asustelee naapurissa. Isot pihat on molemmilla. Mummon peruja. Laitan radion pois päältä että akku saa latautua paremmin näin lyhyellä matkalla. Kohta ois uuden akun osto edessä.

 

II

 

Matkaa on kaiken kaikkiaan noin 5 km. Sekin vain sen takia että joutuu koukkaamaan vähän isompaa tietä. Linnuntietä ois matkaa vain kaks, mutta ei viitsi ajaa pyöräteitä. Kerran tein sen ja poliisit oli kytiksellä. Selvisin varoituksella vain koska ei ollu ketään muuta tielläliikkujaa.

Heinäkuja 10. oikealla. Valot päällä. Tältä puolelta ei näe olohuoneeseen. Ajan pihan perälle ja katokseen. Keittiössä ei ole valoja. Ei valoja autotallissakaan. Auton ovi narisee hieman. Pitää öljytä. Laitan auton lämmitykseen ja menen autotallin ovelle. Se on aina auki ja läppäisen valot päälle. Isän pösö on paikallaan. Ilmassa tuoksuu bensa ja puupöly niin kuin aina. Laitan valot ja oven kiinni.

Menen takaovelle ja sisältä kuuluu vaimeasti että keittiössä on radio päällä. Ikkuna on kuurassa, koska eristeet on vähän paskana. Taka-ovikin on myös aina auki. Potkaisen lumet kengistä ja menen sisään.

Vasemmalla on keittiön pöytä ja uunissa näyttää olevan jotain pataruokaa. Jauhelihalootaa tietty ja tuossahan nuo punajuuret on jo pöydällä. Tuoksuu valmiilta. Oikealla on takkahuoneen ovi ja edessä kodinhoitohuoneen oven jälkeen eteiskäytävä. Olohuoneessa vasemmalta päin pauhaa televisio. Radiossa laulaa Heikki Kinnunen. Jätän pipon ja hanskat keittiön pöydälle ja kävelen olohuonetta kohti.

Televisio on päällä pimeässä olohuoneessa. Menen lähemmäs ja jotakin syöksähtää hiljaa minua kohti!

Sydän hyppää kurkkuun ja tönäisen vaistomaisesti hahmoa. Se horjahtaa olohuoneen oviaukon seinänkulmaan.

”Sampo! Ai! Mitä sä riehut! Olin just menossa tekeen popkornia.”, pikkusisko potkaisee mua perseelle samalla kun livahtaa ohitseni keittiötä kohti.

”Sampo tuli, Jenni ei antanu sille!”

Isä ilmestyy näkyviin. ”Mitä sä täällä ryskäät?”

 

Olivat sitten viettämässä normaalia lauantai-iltaa perheen kera (miinus minä). Puhelimen toimimattomuuteenkin löytyi syy. Pakkaslumet oli meidän perältä katkaisseet linjat ja minä pöljä en ollut edes yrittänyt kännyköihin. Voi sitä siten olla taavi. Lähdin paluumatkalle. Osoitin sormella pikkusiskoa mennessäni, se vastasi keskarilla.

 

III

No koko hommaan ei mennyt sitten puolta tuntiakaan. Hyvin kerettiin kattomaan se leffa, no se mitä katottiin. Ruoka oli hyvää niin kuin aina, onhan Pirjo keittäjä ammatiltaan. Kehuin Jennin salaattia. Ruuan jälkeen Kalle piereskeli kuuluvasti katsoessaan urheiluruutua.Olisin halunnut jäädä ehkä mieluummin Jennin kanssa kuuntelemaan levyjä, mutta kun oli sille Kallelle tullut luvattua siitä korttipelistä.

Enkä kyllä oikeastaan muista luvanneeni, oli vaan pakko mennä. No eipä tarvinnut tiskata, kun oisin kilttinä lupautunu avuksi kuitenkin.

No siinä sitten lauantaita viettämään sitten 19-vuotiaana kahden 4-kymppisen ukon kanssa. Saunomista. Kalle ja Markku puhelee lumen tiputuksesta katoilta ja kolaamisvuoroista. Siitä että onpa paskan näkösiä kämppiä tulossa naapuriin, menee koko tienoo pilalle. ”Tässä oli ennen peltoa silmäinkantamattomiin ja pysty metästämäänki.”

Saunakaljan tarjosivat samalla kun ite siivuttelivat. Yhden.

Sitten korttipelin aikana, puoli viskipulloa viisaampana veljekset tarjosivat toisen, mutta vaan jos ”Ajat sitte varovasti Sampo sillä autolla.” Tämän jälkeen käytiin läpi ryssät, armeijajutut ja saavuttiin naisiin.

Kalle kertoili hyviä juttuja mekonjahtaamispuuhistaan ja veli koitti komppailla parhaansa mukaan. Vanhapoika tuo Markku. Hoisi aikoinaan mummoa hautaan asti.

Tupakilla kun ollaan kahdestaan tuumasi Kalle kuitenkin että, ”Se on hyvä tyttö tuo Jenni.” Aika merkitsevällä äänensävyllä vielä sen toi julki. Kostoksi otan huikat niiden viskistä kun ne käy tupakilla seuraavan kerran. Markulla on paljon vanhaa tavaraa. Paikka ei vieläkään näytä siltä että siellä asuisi poikamies yksinään. Ehkä hyvä niin. Markku on semmoinen vähän hiljaisempi niinkuin minäkin. Olin sille apparina viime kesänä kun se vaihto varaston kattonsa peltiin.

Kun oon hävinny Kallelle kolmesti kädenväännössä niin päästävät minut kotia kohti. Ne mölisee jo omia veljesjuttujaan kun päästän kissan sisälle kylmästä mennessäni. On jo tosi myöhä. Käsiä palelee.

Kävellessäni pihoja yhdistävän hankeen kaivetun uran läpi Jennin talon pihaan huomaan pettymyksekseni että kaikki valot on jo pois päältä. Käyn silti koputtamassa Jennin ikkunaan. Vähän menee aikaa, mutta yövalo syttyy ja siinähän se mun brunette on ikkunassa yöpaidassa. Suukotellaan ikkunan läpi ja lähen kulkeen sen jälkeen kun olen viittoillut ”Soitan huomenna heti aamusta.”

Pakkanen ei tunnu tällä kertaa missään ja lähden ajelemaan kylmällä autolla lasi huurussa kotiin.

III

Auto alkaa luisua hieman puolimatkan kohdalla. Hidastan ja ”kuulostelen” kulkua vähän. Pysäytän ja kaivelen taskulampun hanskalokerosta. Ovi narahtaa vähän kärsivämmin jo tällä kertaa. Se öljy.

Kierrän auton ja niinpä tietenkin. Oikeassa eturenkaassa on pitkä ruuvi, joka on pikkuhiljaa repinyt reiän renkaaseen, kuinka kauan lie ollut tuossa pystyssä? Kaivelen puhelimen esiin ja meinaan jo soittaa kotiin kun muistan ettei se kotipuhelin toimi. Soitan isän kännykkään.

Ei vastausta. Ei toisellakaan kertaa. Eikä kolmannella. Soitan siskolle, koska äidillä ei ole kännykkää.

Sama tulos.

Sitten mun puhelin soi. Se on Jenniltä, ******306. Mitähän ne tähän aikaan?

Muistan unohtaneeni hanskani Markulle ja vastaan.

”Hei mulla jäi ne hanskat, mutta nyt tarttis muutenkin apua että pääsis kotia, kun meni rengas puhki.”

”Ei sinulla kannata mennä kotiin. Kävin siellä jo.”, naisen ääni.

”Toin tuliaisia vanhemmillesi ja siskollesi. Esittelin niitä heille makuuhuoneissa, olohuoneessa, saunassa, keittiössä ja osan takapihan roskasäiliössä.”

”Olisi hienoa tavata kasvoista kasvoihin Sampo. Me odotamme sinua täällä Kallen, Pirjon ja Jennin kanssa.”

_____________________________________________________________________________________________

Hyvää yötä.