Kun kuulin


kun luin, että olit tehnyt mitä lupasit.


Kaiken kertasin, kaiken kertasin mitä luulin luvanneeni.

Nämä perkeleistä, vihasta ja saatanasta syntyneet synkät säkeet!

_______________________________________________


Screenshot_3.jpg


24-vuotiaaksi asti muistin kaiken mitä olin tehnyt ns. heränneen elämäni aikana.

Kun tenaakkelissa pallot; keltainen ja punainen. Veljeni...

En edes valehtele.

Näkökulmaan vaeltavat asiat olivat tietysti aina omani ja sillä tavalla värittynyt kuin minuun sopi. Kierros ympäri keittiön. And alas, alas, alas.

Muistin jokaisen keskustelun. Jokaisen sanomani sanan teille.


Nämä äänet tulivat vahvoina hyökyinä ja aina ja aina ja aina.

Minua hiljaisempaa ihmistä ei ole.


Aloin vasta puhua kun pystyin unohtamaan.

Romantikko, viaksi asti, päätin ajallaan. Joku löytää, mutta en anna koskettaa.

En!


Mittaan itseäni kyynärvarren mittaisesta puusta ja sen luusta, joka kerta lasken sen.

Tule, tänne, ole helpompi, kerro minulle mitä on olla ihminen?


Päästin sinut kerran, toisen ja kolmannenkin.

Ruoki minut eloon rakkauteni.


Nahkainen on kuori ihmisen sinua vahvemman,

joka on nähnyt kuoleman ja selvinnyt.


Olet laskenut viikingin virtaan, ja harmaa jumala armahtaa.


Hän ei tuomitse. Pelastuksen kieltää.


Näin unta ystävästäni, nään joka ilta. Harvemmin veljestäni, mutta...

Hän kertoo sanat mitkä haluan kuulla.

Ja aamulla kohtaan itseni.


Sanattomana seison ja kumarran taivaalle ja toivon sen olevan ylempi kerros saatana!


______________________________________

Ei oikeasti, veljeni voi hyvin. Se komea ja ihana mies. Tämä on tapani tuulettaa... vieläkin.