Ei nukkumaan voi mennä tänäänkään
Päivän mitta repii silmäluomia
Jättiläisvarjot hiipii ympäri taloa
Vaanien, kasvaen ymmärryksen rajoille
Taivas melankoliaan kankaansa vaihtaa
Hunnun surun hartaan värisen
Ota kädestä unta tai sarvesta kiinni
Pillerein, mantroin saalista sitä
Vapiseva muisto päivästä joka oli
Vaikka kielsit sen houraillen ja
Hiukset rasvaisina kimppuina
Kuristivat sormilta vastauksen
Musta valkeaa, onko jo aamu?
Se hymy, lämpöisen auringon
Kesäisen tavallisen vihainen huomen
Epätoivo onkin sisälläni, hereillä
Valppaana sisälläni lasimurskaa tai
Soraisella polulla kaikuvat askeleet
Ei hereillä voi olla tänäänkään
Lempeämäpää olisi kuvitella heränneensä
Äänettömyyden ääneen, unen täyttymykseen
Leveään virnistykseen odottamattomaan
Jota peilistä katsot ja kaipaat pois
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.