H%C3%A4rk%C3%A4%202.jpg

 

Ei nukkumaan voi mennä tänäänkään

Päivän mitta repii silmäluomia

Jättiläisvarjot hiipii ympäri taloa

Vaanien, kasvaen ymmärryksen rajoille

Taivas melankoliaan kankaansa vaihtaa

Hunnun surun hartaan värisen

 

Ota kädestä unta tai sarvesta kiinni

Pillerein, mantroin saalista sitä

Vapiseva muisto päivästä joka oli

Vaikka kielsit sen houraillen ja

Hiukset rasvaisina kimppuina

Kuristivat sormilta vastauksen

 

Musta valkeaa, onko jo aamu?

Se hymy, lämpöisen auringon

Kesäisen tavallisen vihainen huomen

Epätoivo onkin sisälläni, hereillä

Valppaana sisälläni lasimurskaa tai

Soraisella polulla kaikuvat askeleet

 

Ei hereillä voi olla tänäänkään

Lempeämäpää olisi kuvitella heränneensä

Äänettömyyden ääneen, unen täyttymykseen

Leveään virnistykseen odottamattomaan

Jota peilistä katsot ja kaipaat pois