Through the Wall (ja halvatun pitkä jatina)

You hate you.

The hasty holy halls echo throug the day.

Through the day.

During, enduring just enough to be feeble.

Lie about your strengths.

Is the sure way to lose.

So lets ley line some foundation.

A random, tangential thought, slave flagellant reaps as it sows.

Tarpaulin-like potrusions

This is the time to get sleepy

This is the time to get needy.

This is the time...

One more time.

Aloft, lonely buoy raft for in hand.

You would undestand.

The state is boiled rife and so sensual.

I cut myself today.

Marriage of an itch. A chainsaw to my wrist.

Up down below, greeting from another stranger

Wake to see grass, stumble, walk, nothing left to talk.

A tongue slithers, Bud and soft earth salaciousness in extacy.

Just a modern day suburban malady. City noise.

I'm five times, cigarette burns lie within. Impulse driven canvas to exploit.

I always ride, with 50% more vitriol.

Looming glass spells a new beginning..

Ask me what is one man? Anathema really got to me this time.

Bleeding on walls a caravel sails to no avail. Kneel this time.

Slowing, winding maze. Ordues reach from the stars this time.

Glazier dances, halls wide open thalamus. Late this time.

Saw you heading for the track to enact. I've reclaimed this time.

One more time.

For the screwdriver, a flat head bellows pushing back.

Daring doesn't remember the might. For eye and eye.

Say ten.

Say ten.

Say ten.

Say ten.

I'd like to change a certainty to irregulatity of the vessel.

Run aground,

Turned to ashes, fishing the ram somehow.

I tasted it different. I hunger. A beast inviolate. Saying nothing and even that is a lie.

The best ones kill.

They have to keep slipping. A hard crack snaps the neck.

I will teach you the way, even if I cry.

On asfalt, feeling lonelier that ever. Your touch, sever soothes me.

I am out of anger. I'm not ready for love. I'm living.

Guess how many scars? You have more than me.

To live your life. I scream and shout run aground.

Where were you going?

I feel like the dust. Indifferent boiling under the stand.

I made someone cry, and this is the pendulum that allows no respite.

You win. But I do not lose.

As it should be. Hate is a force to be used with the utmost of respect.

You go, I go.

Because you... You...

Epileptic birth of the hand of god.

I believe in you. You were my everything.

Mari, forgive my misguided thought.

The silence means I love you.

Catastrophic, sleek, and deaf.

You are anger. My avenging reality's most beautiful cradler.

When I'm inside you we can do anything.

________________________________________

Suicide note for cats - Loneliest time of my life

Nonniin semmonen tänään. Elämäni nainen olisi voinut olla Mari Annukka. Hän pyysi minua lyömään itseään kun riidellään. Siis aseeksi "kun näyttää siltä että haluat".

Sanoin aina "Enkä lyö."

Jäi vain mieleen mitä sen edellinen poikaystävä on sille tehnyt kun hän sanoi niin?

Yhden kerran mustasukkainen poikaystävä puhkoi mersuni renkaan. Ja katsoi ikkunasta sisään kun tein keittiössä voileipää. Kyllä, minä näin sinut Pekka. Seuraavan kerran pidättelin itseäni siinä keittiön pöydässä, vaikka istuit naiseni kanssa toisella puolella. Jos olisin sanonut mitä nyt tehdään niin minä olisin tappanut sinut sinne pihalle. Raahannut korvista ja hakannut paskaksi. Sen sijasta join teeni ja sanoin moi.

Vielä 3 vuotta sen jälkeen pelkäsit minua aina kun nähtiin. Totuus on että et sinä ollut minulle mitään.

Tiina ei pitänyt lupaustaan. Sovittiin että sanoo kun voi jos ajaudutaan erilleen.. Minä olisin hyväksynyt ne syrjähypytkin vuoksesi. Koska sinä olit kaunein ihminen minulle. Sinä annoit minulle kaksi tulitikkua ja viestin että "ne lämmitäisivät meitä kylmimmilläkin hetkillä. Poltin kaikki rakkauskirjeesi takapihalla niillä tikuilla ja heitin kihlasormuksen mettään. Olisi pitänyt säästää ne kirjeet ja lappuset. Minun pieni kultani. Teimme kaiken. Sun kanssa rakasteltiin.

Tiina oli ja on varmasti kunnossa tänään, mutta ei sitä saa pois ensirakkauden aarretta. Minä en kilpaile rakkaudessa. Naiset ovat aina ottaneet minuun yhteyttä. Olisi pitänyt kysyä siltä yliopiston naiselta puhelinnumeroa. Mutta en voinut sille mitään. Nähtiin 45'ssa myöhemmin ja olisi ollut mukava jutella. Mutta minä en petä.

Niitä kertoja jolloin voi ihastua, todella, nähdä sen että tuon kanssa natsaa. On vain puoli tusinaa elämässä.

Annukka sun virheesi oli että sanoit että tulos tai ulos. 2 vuotta ja sormus sormeen tai se on moro. No se oli moro.

Ja olit oikeassa silti. Eihän sitä voi koko elämäänsä odottaa ja jossitella. Kiitos että rakastit minua. Niin pitkään että herään vieläkin joskus vierestäsi, tosin nykyään en enää. Aivot varmaan suojelee itseään, koska ne heräämisen jälkeiset olotilat tyhjästä sängystä vierellä ahdistavat vieläkin.

Ja nyt ...

Mitä nyt ...

Älä multa kysy, voin kertoa kaiken itselleni uudestaan. Ja sankariksi päädyn aina. Veri suusta valuva, vierelläni.

_______________________________________

Luvun alla - Markus Hiekkanen: Suomen keskiajan kivikirkot ja S. Lem: Isännän Ääni