Tähdistöstä se tulkoon
tänäänkin hiljaisuuden valosaasteeseen.
Vaikka kaipuudesta olkoon
huomennakin temppelin siivoukseen.
Hastur vartoo punaisen valon varjolla
joka päiväiseen elämään.
Lastuja punoo sormen vilkkaan taidolla
ehkä nuotiota sytyttämään.
Joka muuttuu keltaisiksi viitoiksi
kevään myötä kostuvat ja valuvat pisarat.
Myös painetuiksi mustelmiksi
talven myötä kuivuvat ja katoaa pisamat.
Hymyile, voi hymyile tuota ajatustesi mahtia.
Ymmärryksesi virta koskettaa ja saa minut uneksimaan.
Hengitä, voi hengitä ja muuta parahdusten tahtia.
Sanojesi paino uuvuttaa saaden minut lähtemään.
Paikoista joissa naamioita pyydetään poistamaan.
En voinut sinua tänäänkään koskettaa.
Satamista joihin repaleita kyyditään hukkumaan.
En voinut sinua tänäänkään koskettaa.
Kerronko sinulle mitä et halua kuulla?
Hyvä on, en edes yritä.
Valehtelenko itselleni mitä en halua kuulla.
En kai, hyvä on pyrkiä.
Kertoisinko vihastani?
Pahaa tekee, niele tämä.
Valehtelisinko sielustani?
Vahaa palaa, elä tämä.
Juokse metsään alttarin ääreen ja kutsu eri äänellä.
Ehkä valovuosien takaa löytyy salaisuus, jonka vuoksi äännellä.
Niin he uskovat. Se on totta.
Kuin lasista tehdyt lapset ja varjo seinällä.
Oudointa alkemiaa.
Hän on siellä sinua varten.
Ja odottaessaan vuoroaan kertoo omia totuuksiaan.
Vihellellen virrat järveen virtaa viimeiseen.
Poistamatta olemattomia naamioitaan.
Kurkiaura ja Härkä laulavat samaa laulua.
Eri kielillä; tarvitsematta pelikaanin neuvoja.
Kaupungit näyttävät samalta viiden aikaan aamulla.
Joskus vain on pimeämpää, ja kotiinsakin voi eksyä.
___________________________________________________
Joten olet supertähti sillä tavalla kun sillä on merkitystä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.