Matka

huomenna on kaikki paremmin
mutta ei vielä menneellä

aukaisematta silmiäni
tarkistan toteemipaaluni

puristin itseni sisääni
ja pakenin vankeudesta

kun käsiini tarttui hikeä
saaren rantakivistä

joka oli käsissäni
eläimen sydämen lailla

kadotin sen sateeseen
juostessani yöhön

jätin avaimet jälkeeni koska
lukot olivat minun rakentamiani

vihdoinkin syleilen sinua
joka olet herännyt kanssani

vapaudut kaikesta sanalla
jota pelkään sanoa

kaikessa näen kasvosi
saman kosketukseen

monta sanaa, monta ääntä
yksi korventaa sielua

kehystäköön maanpiirit
elämän mittaista haikeutta