Matka
huomenna on kaikki paremmin
mutta ei vielä menneellä
aukaisematta silmiäni
tarkistan toteemipaaluni
puristin itseni sisääni
ja pakenin vankeudesta
kun käsiini tarttui hikeä
saaren rantakivistä
joka oli käsissäni
eläimen sydämen lailla
kadotin sen sateeseen
juostessani yöhön
jätin avaimet jälkeeni koska
lukot olivat minun rakentamiani
vihdoinkin syleilen sinua
joka olet herännyt kanssani
vapaudut kaikesta sanalla
jota pelkään sanoa
kaikessa näen kasvosi
saman kosketukseen
monta sanaa, monta ääntä
yksi korventaa sielua
kehystäköön maanpiirit
elämän mittaista haikeutta
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.