15.   Shoun ja hänen äitinsä

Shounista tuli Soto Zenin opettaja. Vielä hänen oppilasaikanaan hänen isänsä kuoli jättäen hänet huolehtimaan vanhasta äidistään. 

Aina mennessään meditointisaliin Shoun otti äitinsä mukaan. Koska äiti oli hänen mukanaan hän ei voinut majoittua muiden munkkien kanssa vieraillessaan luostareissa. Joten hän rakensi pienen talon äidilleen huolehtiakseen hänestä siellä. Hän kopioi sutria, Buddhalaisia opinkappaleita ja sai tällä tavalla muutaman kolikon ruokaa varten.

Kun Shoun osti kalaa äidilleen ihmiset pilkkasivat häntä, koska pappien ei ollut lupa syödä kalaa. Mutta Shoun ei välittänyt. Hänen äitinsä kuitenkin loukkaantui nähdessään toisten nauravan pojalleen. Lopulta hän sanoi Shounille: "Taidan ryhtyä nunnaksi. Minäkin voin olla kasvissyöjä." Hän teki niin ja he opiskelivat yhdessä.

Shoun piti musiikista hyvin paljon ja oli mestarillinen harpun soittaja, aivan kuin äitinsä. Täysikuun aikaan heillä oli tapana soittaa yhdessä. Eräänä iltana nuori nainen kulki heidän talonsa ohi ja kuuli soiton. Syvästi liikuttuneenä tämä kutsui Shounin vieraakseen seuraavana iltana soittamaan. Hän hyväksyi kutsun. Muutama päivä myöhemmin hän tapasi nuoren naisen kadulla ja kiitti tätä vieraanvaraisuudesta. Muut nauroivat hänelle. Hän oli vieraillut katunaisen luona.

Eräänä päivänä Shoun lähti kaukaiseen temppeliin luennoimaan. Hän palasi parin kuukauden kuluttua ja sai kuulla että hänen äitinsä oli kuollut. Ystävät eivät olleet tienneet miten tavoittaa häntä joten hautajaiset olivat käynnissä.

Shoun käveli paikalle ja löi arkkua sauvallaan. "Äiti, sinun poikasi on palannut," hän sanoi.

"Olen iloinen siitä että olet palannut, poika," hän vastasi äitinsä puolesta.

"Kyllä, minäkin olen iloinen," Shoun vastasi. Sitten hän julisti kaikille ympärillään: "Hautajaisseremonia on ohi. Voitte polttaa ruumiin."

Kun Shoun oli tullut vanhaksi ja tiesi loppunsa lähestyvän hän pyysi oppilaitaan kerääntymään ympärilleen kertoen että tulisi kuolemaan keskipäivällä. Polttaessaan suitsuketta äitinsä ja entisen opettajansa kuvien edessä, hän kirjoitti runon:

Viisikymmentäkuusi vuotta elin niin hyvin kuin kykenin,
Kulkien tietäni tässä maailmassa.
Nyt sade on loppunut, pilvet kaikkoavat;
Sinisellä taivaalla on täysikuu.

Hänen oppilaansa kerääntyivät hänen ympärilleen sutria lausuen ja Shoun menehtyi rukouksen aikana. 

________________________________________

Nosto ja Killswitch Engage ;)

itselleni.