Screenshot_53.jpg


Näin sen kun äitiäni raahattiin tukasta ulos.

Naapurissa asui hammaslääkäri.


Äiti kysyi oletko käynyt siellä hänen luonaan,

hoidossa.


Monina iltoina vaellan takapihalle viiden markan ja askeleen matkan taas koska minun täytyy.

Uhmata pakkasta ja tänne palaan.

Ja täällä viha palaa.

Täällä suruun palaan.

Menetin palan.

Sielustani.


Mutta, no mutta, ei mitään helvetin mutta. Ne kuuset olivat niin pieniä aikanaan, että niiden varrella oli mukava hiipiä ja tulevaa piirrellä. Aikanaan.

Loputon heinäpelto.

Leikkiä hippasta, ja leikisti "kuolla".


Kun tämä olisi jaettu meille totuudesta, eikä nyrkistä. Olit aina vahvempi kuin minä...


Kaipaan sinua.

Kaipaan sinua.

Mutta sinä et enää minua.

Osaa.

________________________________________________

Sieluttoman Laulu 2/7

___________________________

Puhelletaan niitä kynttilöitä nyt sitten perkele!


Seuraava.