lauantai, 13. tammikuu 2018

Ovenaukaisija (Lautturi 8/9)

25022104_508690422837851_530715473104548

 

Hän astuu rinnallesi ja laskee käden haavaan.

Haava vuotaa maahan.

 

Kerro.

Oltiin keräämässä maalla kaikenlaista paskaa mitä oli kertynyt pientareille, sukuriitojen ja kuolemien ja itsemurhien jälkeen.

 

Lumessa oli jäätyneitä peltipurkkeja.

Niiden lomaan oli kiertynyt lasisiruja.

Niitä nostaessa nousivat routaiset höyhenet.

Ja mätä alkoi haisemaan.


On palelleet sormet pakkasessa puhjennutta rengasta vaihtaessa.

 

Hän istuu viereesi ja laskee käden vaihdekepille.

Hiljaa ne alkaa sormet palelemaan taas.

Vaihdetaan hanskoja.

Radio soi. Ja sormet lomittuu.

 

Lyötiin lujaa. Löin takaisin lujempaa. Epäreilusti

 

Ja sitten se ovi avautui.

Kamaraan kompastui.

EN.

En. en. en. en.

jaksa enää sinun... kanssasi puhua.

olet nyt viime aikoina ollut niin hankala.

Tiedän. Ja olen. Ja tulen olemaan.

 

Puhumista seinille jotka aikovat hukuttaa itsensä

 

Muistatko kun nostettiin se pyörä sillä tavalla ylös siihen pukille, että voitiin pyöräyttää se ketju paikalleen?

En minäkään.

 

Karkaistuminen kosketuksen äärellä

 

Kelluu kyynel

elää muisto

pettää polku

palaa tuli

kulkee henki

_________________________________

12.1.2018

 

keskiviikko, 20. joulukuu 2017

A Partial Display (lautturi 1/9)

 

(A predatory dream)

 

 

Screenshot_1.jpg

 

 

A house so crooked, it makes a face,

two eyes, pointing towards the gleeful fleeting streets.


The library swallows, in the palest palpable moonlight the plight...

A lingering yearning for a tumultuous suffrage, goes a long way

Muttering killgore staggering for comfort and warmth; astray

Silent mouthing until you say anything, I will stay my breath.

My words are meaningless to you, my songs become a whisper.

A scathing sweep, oh just an .... inch...

 

deep.

 

Ants have fought ages for a time, to see the others

Carry their own mother to be consumed!

Let''s not start where fey fell,

 

a glamor, and a head, is enough,

for a partial display.

we should not.

go too far.

ever.

 

To be consumed.

 

A denial of the moon, gives everything after you crawl

You're still moving with these spindly limbs up the wall

On croaning of your mouth you are the succumburant!

They bleed taste; the taste of

 

They need waste; the taste of

 

an ashtray.

___________________________________

Better this way.

.

"Because we were a shoal of piranha, and the hydra...

... had her way already."

 

 

torstai, 14. joulukuu 2017

Numeroton (Lautturi 6/9)


Tyhjä kaivo ilman kantta(vuosi pois)
_____________


Eihän tämä ole totta? Onhan maailma paha? Muistinhan hiljaa olla?



Olipa kerran tyttö kulta, joka ei muistanut valhetta todesta, sattui sattui, peitti sen multaan.

Ei kukaan ottanut todesta.

"Puhun tähtitaivaalle ja hetken joku edes odottaa."

Sata kertaa salli itselleen, kivettynyt sydän. Kielsi muilta huvikseen, ehkä huusi pelkoaan?

Lopetti itsekkin hymyilemästä. Valehteli senkin pääksemästä.

"Voitko sä pelastaaa mut."

Koska ei muistanut itseään, ei antanut anteeksi kenellekkään.

Pimeni valot jo kerrostalon, sinne kaiversi pienen kolon.

"Mitä? Mitä niin mitä :DDD"

"Tuohon se tuli runkkaamaan puoli vuotta sitten."

Jossa mukava juurtua. Antaa hiilloksen hiipua. Uneen lipuu armaan pää. Sudet piiriä kiertää.

*Kun kosket niin lyön, en sano mitään. Kun sanot tuhahdan. Tämä olen minä romanttisimmillani, elkeeni ovat käsittämättömän mitättömät*

Ja lopulta jäätyneen löytää.

Sisältään.

Ja tämän lämmön kautta oppii uutta vihaa jota rakkaudeksi voi kutsua.







Höpö ja höpö.

Ei ollut tätä olentoa olemassa, ei ole, ei tule.

Se pelkää katsoa silmiin jo alamäestä, ei osaa puhua kuin ihminen.

Elää kuin loka ojassa.

________________________


Näin uskon ainakin itselleni käyneen ja siitä en voi olla pahoillaan.

Pahuus lyö ja heikko kuolee. Molemmat soittaa samaa pasuunaa.

https://www.youtube.com/watch?v=cl-DMxUFXPo&list=RDcl-DMxUFXPo&t=37

perjantai, 8. joulukuu 2017

Sovin (Lautturi 3/?)

Screenshot%2817%29.jpg


Vanhan sanan vuo ja sen luoma virta.

Katkeaa kahvihetkeen.

Katkeaa henki kun vaaralta laskeutuu ja sukupolvien jatkumo laskee katseensa.

Niin laskee se sen kunnioituksesta ja rakkaudesta, jolle on...


... aikaa vain itsellään.


Salaisuus on sinun. Ja vain sinun sisälläsi kasvava juuri.

Joka lehteilee ja kiertyy pitkin luita kovaksi ja jänteväksi.

Ympäröi ruumiin ja auttaa sinua sitä kantamaan.

Anna sille voimaa päivästäsi, anna muiden kastella juuriasi.


Tulethan yksin? En koskaan, seuralaiseni on sitä laatua, että parahtaisin jos jättäisin.

Tulehan varoen? En osaa, se tarkoittaa sinulle jotain muuta kuin minulle.

Tulethan hiljaa? En halua, jos se olisi siitä kiinni en olisi edes laulanut tänään.

Tulethan kun pyydän? Tämän voin luvata. Silmiin kosketan silmillä ja käteen kädellä.


Hiljaa lue vartaloasi. Kosketa vain ja pian murentuu muuri.

Joka kuivuttaa ja lohkeilee nahan lailla huokoiseksi ja vanhaksi.

Ympäröi ajatukset ja auttaa itseään siitä jatkamaan.

Anna sille voimaa päivästäsi, anna muiden ravistaa muuriasi.


Ja jonkin aikaa kanaalin vesiin muodostuu kolme vanaa. Ne loiskahtavat vuorotellen rantaan, josta...

...tummahiuksinen nainen kävelee kohti kivipaaseja ja niiden luiden juurta kohti.

...

sunnuntai, 26. marraskuu 2017

Puola

"Syö ilmaa. Se maistuu kuparilta. Katso pimeyttä. Jossa aikoinaan tanssivat neidot. Huutelivat nekin harmaat kuusen oksat; nöyrtyvät kohti porstuan vadelmapensaita mehiläisineen. Arkkujen päällä istuvat. Eivät enää luonamme."

 

Screenshot%284%29.jpg

 

Penne sielustasi,

hymyilee mainoksen setä.

 

Kumarra.

 

Ja kuitenkin ajetaan pihaan, katsotaan pitkään näitä mantuja. Joilla isoisämme ja -äitimme vetivät lunta pitkin kiroilemalla leipää.

 

Tämä ei ole heidän kesämökkinsä. Vaan kotinsa ja sydämmein hehku, jonne saa palata. Pitää palata aina.

Haudalle. Tänäänkin. Muistan naapurin vanhan miehen, joka on unohtanut lapsuutensa.

 

Ei ne enää nuo vanhukset kotoaan halua lähteä. Huutaa että antakaa muistaa jotain 15. vuoden takaa.

 

Ja lasketaan taas tomumaja, ihminen. Sielunjättö mätänemään.

Elegiaan ei taivu karvas kansa. Tänne ei tultu anteeksi pyytelemään.

 

Lyhyellä sanalla. Perkele et rupea. Älä usko, kuin kaikkivaltiaaseen.

 

Kukaan ei kuole. Olemme kuiskaus lapsiemme veressä.

_____________________________________________________

Olen olen olen varma että isäni suku allekirjoittaisi tämän kappaleen, ovat iskelmäihmisiä.

Ja tämä on Raunon laulu. Pikkuveli, joka jätettiin taakse.Kiitos opetuksesta.

Hän tärisi. Veljet kävi luona ja sääli.

 

 

  • RSS/Atom-syöte

    RSS/Atom-syöte