torstai, 8. kesäkuu 2017

Suuret kädet ja virran viemää

Kun kuulin


kun luin, että olit tehnyt mitä lupasit.


Kaiken kertasin, kaiken kertasin mitä luulin luvanneeni.

Nämä perkeleistä, vihasta ja saatanasta syntyneet synkät säkeet!

_______________________________________________


Screenshot_3.jpg


24-vuotiaaksi asti muistin kaiken mitä olin tehnyt ns. heränneen elämäni aikana.

Kun tenaakkelissa pallot; keltainen ja punainen. Veljeni...

En edes valehtele.

Näkökulmaan vaeltavat asiat olivat tietysti aina omani ja sillä tavalla värittynyt kuin minuun sopi. Kierros ympäri keittiön. And alas, alas, alas.

Muistin jokaisen keskustelun. Jokaisen sanomani sanan teille.


Nämä äänet tulivat vahvoina hyökyinä ja aina ja aina ja aina.

Minua hiljaisempaa ihmistä ei ole.


Aloin vasta puhua kun pystyin unohtamaan.

Romantikko, viaksi asti, päätin ajallaan. Joku löytää, mutta en anna koskettaa.

En!


Mittaan itseäni kyynärvarren mittaisesta puusta ja sen luusta, joka kerta lasken sen.

Tule, tänne, ole helpompi, kerro minulle mitä on olla ihminen?


Päästin sinut kerran, toisen ja kolmannenkin.

Ruoki minut eloon rakkauteni.


Nahkainen on kuori ihmisen sinua vahvemman,

joka on nähnyt kuoleman ja selvinnyt.


Olet laskenut viikingin virtaan, ja harmaa jumala armahtaa.


Hän ei tuomitse. Pelastuksen kieltää.


Näin unta ystävästäni, nään joka ilta. Harvemmin veljestäni, mutta...

Hän kertoo sanat mitkä haluan kuulla.

Ja aamulla kohtaan itseni.


Sanattomana seison ja kumarran auringolle ja toivon sen olevan ylempi kerros saatana!


______________________________________

Ei oikeasti, veljeni voi hyvin. Se komea ja ihana mies. Tämä on tapani tuulettaa... vieläkin.


lauantai, 3. kesäkuu 2017

Sateen tanssija


Kun käännyit luokseni ja halasit yöllä,

tuskin uskalsin hengittää.


Olihan se päivä mennyt siinä sun kaneja katsoessa ja takapihalla suudellessa...


Vain salaa kosketettiin... päiväsaikaan. Se oli niin viettelevää, tiesit sen ja kiusasit.


Katseellasi päivät tietäen että mikä on miehellä mielessä.


Kuuntelin kun kerroit ja oltiin eri mieltä.


Siksi sinua rakastin.


Suutelit yössä nopeasti, kuin peläten että menisin rikki.

Kannoin sinut yli kynnyksen ja alettiin rakentamaan.


Kaikki rakkaus, takarattariratsastukset, tuhruiset tunnustukset.

Ovat toisille. Ja poljetaan taas, laalalaa!

Ahaa, rouskuvat hiekkakivet, kuumat auringonsäteet ja pohjaan painuva kaasujalka.

__________________________________________


Screenshot_3.jpg



sunnuntai, 28. toukokuu 2017

Lycanic


Screenshot_4.jpg


Door is already open and the people inside stare at something.

A dark room glitters with a shaft of light, no, a waft, no, a hiss and... and a scream!

Only opening and closing their eyes they don't respond this time either.

"150 years of boredom"


"Jim?"


Waking in the den he sees the shaman is recording his umbra-still body. Calmly she raises her paw, twisting her long fingers into a mudra to ward the Wyrm and they are both pulled back from the spirit realm.


"Let go of it."

She is here and she nuzzles along his side. A heady musk.


"I can't. I should. They must be saved. The city is killing us."

"But still I must greet the changing of the tides. It's time to...run. Howl."

Flesh becomes coarse, hands are talons, paws jaunting and he's gone.

__________________________________________________________________


Where the wild things are.




lauantai, 13. toukokuu 2017

The Creative Phase


Annulment, tumultuous and (y/l)earning,


...for a parking spot. I saw her as I drove away in my BMW.

First of many. Waiting on the bus stop.


Sometimes the ride becomes you. You looked so beautiful to me.

Full of beauty.


I want you to be what you cannot be. And never was.

It is I who has given up...


But we cannot stop the trains of time running over you.

But you said...


She said...

He...

Th....


I must have a little cry now, for myself.

Futile and useless gluttony yell!


Everything makes all the difference now. I am what I've become.

Me.


Think for yourselves and do unto other.


Screenshot_2.jpg

_____________________________________

Metal to the petals.

tiistai, 9. toukokuu 2017

Hävytön ei ole haukkumasana


Kaipaus on ruma sana.

Rakkaus kuiskattuna korventava.


Kirpeä tunne joka sydänalaa pakahtaa

Syli joka armahtaa.


Valossa on hankala tanssia

Jos ei ole tanssiparia.


Jotta et epätoivoon vaipuisi,

unneuta kaipuusi


Onneksi hän on siinä vieläkin.

Laula laulusi pienin elein, joiden takia luovin luoksesi, armaani.


_________________________________________________________

"... Alan jo arvella että torni on hylätty ja sinä kuulit vain oman äänesi kaiun. "

- Ville

.



  • RSS/Atom-syöte

    RSS/Atom-syöte