keskiviikko, 2. joulukuu 2020

Varjopeli

awake-in-bed.jpg


Se puristaa kuin...


Uhkasin sinua elämään. Ja silti veit itsesi pois. 

Kaiken tämän ajankin jälkeen olit minun hetken ja minä sinun maailman ääriin asti.


Kyyneleet pyyhit pois. Pyyhi ne pois. Ole niin hyvä. Pelkosi on tuhoni. On ollut aina.


Kostan tämän kaiken itselleni.

Tanssin kunnes jalkani rikkoutuvat. 

Valehtelen kunnes huuleni rikkoutuvat.

Viillän kunnes lihani pettää.


MIKSI! Saatana!


Ja se vastaa. Kertoo totuuksiaan. Hymyillen lukee luvut kirjastosta muistojen.

Katso tätä ja itke. 

En katso enkä itke.

Viillän kunnes lihani pettää.


MIKSI! Perkele!


Yöllä istuu rinnalleni ja salpaa hengen. Kuiskaa korvaan.

Nimiä. Jokaisen tähän asti matkanneen.

Pitää ranteista kiinni ja suutelee aamunkoin aikaan.

Viillän kunnes lihani pettää.



Tulee seuraavana yönä takaisin.

"Tänä yönä tulet kohtaamaan käärmeet ja kärpäset.

Jos taivas suo niin et herää.

Tämä varjo on syöty; nautittu loppuun asti. Katsssso silmiini?"


Ja silti... herään?

keskiviikko, 25. marraskuu 2020

Soiro

Olishan se tuonne katolle mentävä

kirkolle

sieltä katsoo 

meidän velkamme

joten eipä jäädä tyhjyyksiä

manaamaan

kun on oikeaakin tekemistä


kerrostalotyömaiden jäänteet siivotaan

ja sitten aletaan uudestaan


siitähän sitä voi miettiä kehen sinut

kehen sinut kahlehditaan


Ouroboros, Paimon ja Oneiros avukseni rientäkää.

Olen pyhittänyt tasaukset teidän mukaanne


Antakaa siis viimein mitä haluan,

suokaa kyky taittaa aikaa ainiaan


Unessa tulivat eri henget, katsoivat kuolaten.

Neljäs jäi varjoihin.

keskiviikko, 25. marraskuu 2020

Ylin

water-0018-catalogue-signed.jpg

 

Ovi oli auki ja kaleidoskooppinen hurmaava valo tihkui sen reunojen ja saranapuolenkin välistä.

Euklidiset upokkeeni olivat jo käytetyt täysin aiempien kerroksien totuuksien kieltämiseen.

 

Labyrintti oli niistä pahin. Sen läpäiseminen kesti viimeisimmän tietoni mukaan 6310 sekuntia.

Laskin niistä jokaisen.

Juuri kun olin menettämässä toivoni niin pieni kivi kopsahti olkapäähäni vasemmalta ja se vääntyi sijoiltaan.

 

Ja minä jaloiltani.

Heidän virheensä.

 

"Åellen pärvää kormulant? Sat ja duh méokkoo!"

 

Tämä oli viimeinen kerros ja sen viimeinen ovi.

Sen edessä seisoi tämä järkele mieheksi.

Ilma huuruuntui hänen hengityksestään ja siniset virvatulet tanssivat pitkin turkkien peittämää vartaloa.

 

Heitin sitä tuolilla.

 

Se pirstoutui, huurtui, nävertyi ja kaatui sisäänsä jättäen jälkeensä vain tuhkaa.

 

Samoin kävi kaikille luodeille, jotka ammuin.

 

"Mikä on nimesi?" kysyin valmiina hyökkäykseen.

 

Sain vastaan vain hitaan sormen heilutuksen edes ja taas. Todellisuusisku vapautti minut lattialta takaisin portaikkoon.

Silmäni menivät rikki, ja tunsin poskillani valuvan visvan verta/kuparia/neilikkaa ja myös pienen viipyän hiiltyneen salmiakin makua.

 

Kuulin hiljaista manailua valuessani pitkin portaita tämän olennon uhrien veressä.

 

Se oli rakentanut ruumiista hautakeron ja vielä ihan portin oven eteen.

Mr. Murhaajan henkivartia.

Mutta toisin kuin muut se ei ollut ylpeä. Eikä ylimielinen. Pieni kuiskaus räjäytti korvaupottimeni tajuttomaksi.

 

Leijun.

Vedessä.

Ammennan.

Kurotan ja sanon ilmaan omat rukoukseni.

 

Kun se nostaa minut. Kurotan kieleni. En tiedä kuka kuuntelee, mutta minä lennän.

Koen tuskaa, on aika.

Olla tosissaan.

Selkäni voi olla murtunut, mutta minä ravistelen lopussa...

 

Kaikki keinot käyttöön.

Ilma kylmenee useita kymmeniä asteita sekunnissa.

Olin tappanut hänen lapsensa tullessani ylös.

Tämän kuunsyövän jumalan.

____________________________

 

"I don't wish you were here."

 

Kuvalähde - https://www.artinanatomy.com/shop/breast/a-torso-of-ice-floating-on-a-film-of-cold-water/

maanantai, 9. marraskuu 2020

Savun luonteesta

Se loppui siihen kun syys tuli,

puhalsi aina väärään suuntaan.

Tulen kasvoja kohti ja naurettiin.

Makkaraa paistaessa.

 

smoking-1245653__340.jpg

 

Eräs viisas mies kertoi minulle kertoi kerran että hiillosmakkara maistuu pahalta lämmittämättä.

Toisaalta hänellä oli myös captain jackin cd-kasetti soittimessaan

 

1999 - oli paha vuosi kaikille makkaranpaistajille

 

Mutta pääsimme siitä yli kuivattelemmalle villasukkia ja kenkiä sisällä.

 

Kesällä päästiin kunnolla poraamaan (ei se itku)

 

Ilmaakin piti puhaltaa ja tuntui pahalta kantaessa näitä painoja.

 

Ajettiinhan siinä kahdellakin siistillä pyörällä välillä

 

Toinen tyhmä mies sanoi että nyt...

"Nyt mitä?"

________________________

 

Kiitos lukemisesta, jälleen.

 

kuva - käyttövapaa pixabay

maanantai, 9. marraskuu 2020

Harmaa sopimus

Kerron mitä he sanoivat ennen kuolemaansa.


1773394.jpg


"Jumalatkaan eivät elä ikuisesti.

Miksi meidänkään siis pitäisi."

Näin sanoi ensimmäinen...

ja silti anoi henkensä puolesta viimeisellä hetkellään.


"Rakastan sinua ainiaan."

Kuolin taas kerran hänen päälleen veitsi kyljessäni


"Vihani on vahvempi kuin omasi. Syön sydämesi!"

Kolme on picti mytologiassakin onnen ja vääjäämättymyyden luku. He uskoivat keijuihin.


"Sinä jäät tänne iäksi. Sano minun sanoneen."

Tästä en sano enempää.


"Miksi?"

Koska murhasit ja söit ihmisiä. 


"Poistan suurimman osan lihastasi ja korvaan sen... paremmilla osilla."

Kiitos. Tehtävä ei voi valmistua muuten. En löydä sheriffiä muuten.


"Et pysty siihen."

Leikkasin hänen päänsä iskupeitsenpäähän.


Matka virvatultentorneihin on pitkä, ehkä pisin.

  • RSS/Atom-syöte

    RSS/Atom-syöte